maanantai 22. tammikuuta 2018

Tulta, merta, nukkuvaa lasta ja...


Olet ehkä kuullut otsikon listan aiemminkin. Sanovat noiden kolmen asian olevan sellaisia, joita voi tuijottaa loputtomiin. Allekirjoitan jokaisen.

Lukuisat kerrat olen istunut lapsuudenkotini takan ääressä tuijottamassa liekkeihin. Mökkiterassin vanhassa grillissä palava tuli on aivan yhtä lumoava, sen olen todennut ilmiselvien kesäiltojen lisäksi esimerkiksi tammikuussa makkaranpaiston yhteydessä. Mökkisaunan puukiukaalla on sama vaikutus.

Viimeksi eilen totesin miehelleni meren olevan kaunis vuodenajasta riippumatta. Kesäpäivän auringonsäteet sinisellä ulapalla tai paksu sumu, joka muuttaa kaiken ympäriltään harmaaksi. Myrskyävässä meressä on oma taikansa. Sen rannalla tuntee itsensä niin kovin pieneksi. Tyyni vedenpinta on mindfulnessia parhaimmillaan. Meri, järvi tai joki, omalla laillaan mahtavia kaikki.

Nukkuvan lapsen rauhallisuus on jotain sanoinkuvaamatonta. Kaikki ympäriltä katoaa sitä ihaillessa.

Tässä vaiheessa alan miettiä, jatkanko sittenkään postaustani kohti sitä, minkä takia alunperin istahdin koneen ja kyseisen aiheen ääreen. Tänä iltana tämä kolmen tekijän lista sai nimittäin jatkoa. Tulossa on neljäs, yhtä koukuttava, yhtä rentouttava, muttei ollenkaan niin runollinen tekijä kuin edeltäjänsä. Kyseessä on nimittäin sulava pakastin! :) Saa nauraa, minuakin naurattaa.

Tajusin muutama tunti sitten, että jos tänä talvena aikoo käyttää ulkoilman pakkasasteita hyväkseen pakastimen sulatuksessa, on se varminta tehdä tänään. Sääennuste nimittäin lupaa harmillisen sateisia ja tammikuulle ihan liian lämpimiä kelejä. Siispä kysäisin varovasti mieheltäni töiden jälkeen, josko voisimme tehdä yhden kotihomman ennen illan löhöilyjä. En tiedä, kumpi oli kärsivämpi, mieheni ilme vai äänensävy, hänen kysyessään, mitä tarkoitin. Lupasin, ettei hänen tarvitsisi muuta kuin selvittää pakastimemme sulatusperiaate, minä vastaisin sisällön siirtämisestä parvekkeelle sun muusta. Ehdotus sai kannatusta, joten tuumasta toimeen.

Hetkessä mustikat, joita olikin tallessa ihanan paljon enemmän kuin muistin, ja muut pakasteet siirtyivät laatikoihin ja parvekkeelle. Napsautin pakastimesta virran pois ja ajattelin siirtyä sohvalle neulomaan viikonloppuna aloittamaani villapaitaa. Suunnitelma meni uusiksi miehen ilmestyessä keittiöön hiustenkuivaimen kanssa. Hän oli päättänyt vähän vauhdittaa sulamisprosessia! :) Jonkin aikaa seurasin föönailua, sitten nappasin vekottimen selvästi yli-innostuneen sulattelijan kädestä. Sulaminen oli jo hyvässä vauhdissa, vesi lirisi poistoputken alla olevaan astiaan ja pisarat pitivät omaa ääntään putoillessaan pakastimen pohjalle.

Älä kysy, mikä teki prosessista niin hypnoottisen, en osaa vastata. Älä myöskään leimaa meitä hulluiksi, älä ainakaan ennen kuin olet itse kokeillut ;) En tiedä, johtuiko pitkän työpäivän aiheuttamasta väsymyksestä vai mistä, mutta suht pitkän tovin istuimme keittiön lattialla vierekkäin ja vain katselimme. Pakastimen kylmyys viilensi keittiön, joten kietouduin lämpimään vilttiin ja vedin villasukat jalkaan. Ja vain tuijotin. Tuijotimme yhdessä. Muutaman sanan vaihdoimme silloin tällöin ja välillä mieheni oli pakko päästä vähän avittamaan jäitä irtoilussa. Yhtäkkiä olikin käynyt niin, että ruutuaika oli kohdannut voittajansa ;)

Olemme asuneet nykyisessä kodissamme jo kolme vuotta ja häpeillen myönnän tämän olevan ensimmäinen kerta, kun tämä kotityö tuli tehtyä. Jokin tässä kokonaisuudessa kuitenkin vihjaa, että tästä tulee jokatalvinen perinne ;)

Iloista viikkoa sinulle! Nautitaan pakkasista, myös ulkona ;)






6 kommenttia:

  1. Paras juttu mitä olen pitkään aikaan blogeissa lukenut, joka sekä nauratti ja ilahdutti! Mikä oivallus: arjen ihanuutta, pieniin hetkiin tarttumista ihan parhaimmillaan. Ja niin hyvin kirjoitettu!
    Näinhän se lumi suli ja tänään herättiin järkyttävään myrskyyn ja sateeseen. Just joo.
    Torstaiterkkuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kauniisti sanottu, paljon kiitoksia, Maarit <3
      Kyllä, harmilloisen mustaksi ja märäksi tuo maisema vesisateiden myötä taas muuttui. Onneksi ensi viikon alussa pitäisi taas pakastua. Ehkä saamme luntakin, pidetään peukkuja sille!
      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  2. Voi miten sympaattisen ilahduttava pakkasensulatushetki! Siinä todella on jotakin vangitsevaa katsella, kun jää pikku hiljaa sulaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vangitsevaa, juuri oikea sana. Olen tässä pari päivää tuon hetken jälkeen miettinyt, mikä siinä oikein viehätti. Ehkä joidenkin asioiden kuuluukin jäädä arvoitukseksi.
      Hyvää viikonloppua sinulle :)

      Poista
  3. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa :)

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa minua.