sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Oodi ulkoilmalle



Flunssapöpö saavutti lopulta minutkin ja kaatoi pariksi päiväksi peiton alle. Tänään uskaltauduin jo pukemaan ulkovaatteet päälle vähän pidempää kuin nopeaa koiranulkoilutuslenkkiä varten. Vauhti ei päätä huimannut, ei todellakaan. Hipsimme menemään kaikessa rauhassa, kuten sunnuntaina kuuluukin.

Sääkin suosi hidastelua. Aurinko paistoi lähdes pilvettömältä taivaalta, oli tyyni, täydellinen pikkupakkaskeli. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että mieleni kohottamiseksi olisi tänään riittänyt paljon vaatimattomampikin sää. Jo se, että pääsin nauttimaan ulkoilmasta, tuntui mahtavalta! Ei tarvittu kuin kaksi päivää pelkkää sisälläoloa ja johan iski hirmuinen raittiinilmankaipuu. Kun on aina liikkunut paljon luonnossa, tulee ulkoilmasta lähes riippuvaiseksi.

Aloin taas joulun jälkeen kulkea työmatkani kävellen, joten kilometrejä kertyy päivää kohti reippaasti yli kymmenen, kun työmatkoihin lisää vielä koiralenkit. Joulua edeltäneet, viikkoja kestäneet, vesisadekelit jättivät meidät lopultakin rauhaan ja aamut ovat olleet toinen toistaan kauniinmpia. Pimeäähän vielä on, kun seitsemän aikaan aamulla kääntää nenänsä kohti työpaikkaa, mutta se, että ilma on kuiva, eikä maakaan enää hohda mustuuttaan, riittää piristämään aamun toisensa jälkeen.

Mikä parasta, kauniiden pakkassäiden ennustetaan jatkuvan! Luvassa on töiden osalta tiivis pariviikkoinen, onneksi työt ja koirat pitävät meikäläisen pihalla siitä huolimatta :)

Iloista alkavaa viikkoa!
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa minua.