maanantai 11. joulukuuta 2017

Yksi jouluinen toive ja itsenäisyyspäivän kuulumiset


Milloinkohan viimeksi postausten väliin on jäänyt näin pitkä tauko? Syytän kiireitä, mitäs muutakaan. En kuitenkaan joulukiireitä vaan työsellaisia. Jälkimmäinen vuoden kiireisimmistä ajanjaksoista on nyt kuitenkin takanapäin ja ajatusten siirtäminen jouluun hyvässä vauhdissa. Lupaan siis vastaisuudessa ehtiä tänne bloginkin puolelle viime aikoja useammin, vaikka ne joulukiireet ovatkin seuraavana jonossa ;) Niistä voin kuitenkin kirjoitella tänne, toisin kuin työasioista.

Kiireinen ajanjakso on pitänyt sisällään huikean hienoja hetkiä. Komeita juhlia, joista upeimpina mainittakoon Suomi100-juhlat, itse asiassa useammatkin sellaiset! Kolmena peräkkäisenä päivänä sain pukeutua parhaimpiini ja kajauttaa Maamme-laulun. Kyynel silmäkulmassa, kuten aina. Ikimuistoisia hetkiä.

Otsikossa mainitsemani toive liittyykin juuri Suomen syntymäpäivään. Itsenäisyyspäivän kauneimpana hetkenä, auringon noustessa, maata peitti hento lumikerros. Tuon paksumpi se ei ollut, mutta voi, kuinka paljon se piristi sekä maisemaa että mieltä. Aamuvarhaisella Iiriksen kanssa ulos hipsiessäni kaikkialla oli vielä pimeää ja hiljaista. Lumi narskui tassujen ja jalkojen alla. Suomi oli saamassa kauneimman mahdollisen sään syntymäpäiväkseen. Teimmekin koko perheen voimin pitkän kävelylenkin näissä kuvien maisemissa ennen kuin piti alkaa jälleen valmistautua juhlaan.

Jos säihin voisi vaikuttaa, nyt sen tekisin. Sääennuste lupaa huomiseksi kunnon lumisadetta kaikkialle muualle, KAIKKIALLE, paitsi Helsinkiin. Me saamme vain lisää vettä...

Jouluinen toiveeni on valkoinen maa. Vaikka vain vähäsen lunta. Syntyy se joulumieli ilmankin, mutta lumi olisi piste iin päälle. Joko pitää lyödä hanskat tiskiin tämän toiveen suhteen..?











2 kommenttia:

Kommenttisi ilahduttaa minua.