keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Juhlakattaus luonnonmateriaaleilla







Olen aina haaveillut rauhallisesta joulusta metsämokissä. Kaikkialla olisi hiljaista, koko ympäröivä maailma olisi lumen peitossa. Pihaa koristaisivat vain lyhdyissä palavat ulkotulet ja puiden oksille kiinnitetyt kauralyhteet. Saunalle johtavaa polkua reunustaisi korkea hanki. Päivät kuluisivat verkkaisesti, olisi aikaa lukemiselle, päiväunille ja yhdessäololle. Aamiaiset, lounaat, päivälliset ja iltapalat katettaisiin jouluisen kauniisti, ympäristöön sopivasti. Kaikki rakkaat kokoontuisivat yhteisiin ruokahetkiin ison pöydän ympärille. Hirsiseinien sisällä voisi kuulla joululle ominaisia ääniä, kuiskauksia, riemun kiljahduksia, laulua ja naurua. Vain takassa palavien puiden rätinä rikkoisi hiljaisuuden, kun ilta vaihtuisi yöhön.

Vielä tänä jouluna tuo haave ei toteutunut. Ehkä se pysyy haaveena ikuisesti. Moni pieni yksityiskohta kävi kuitenkin toteen omassa kodissamme tapaninpäivänä. Sain saman pöydän ääreen ihmisistä rakkaimmat. Laulu ei raikunut (miksemme muuten kajauttaneet jotakin joululaulua?), mutta nauru kylläkin. Pihatietä ei reunustanut hanki, mutta iltakävelylle lähtiessämme satoi hetken lunta ja sekin on tänä talvena pääkaupunkiseudulla mainitsemisen arvoista.

Koska vietimme tapaninpäivää kaupunkikodissa, emmekä haaveideni metsämökissä, toin pienen palan metsäelämää kattaukseen. Keräsin tarvikkeita mökkipihastamme monta viikkoa sitten, ja isossa vesisaavissa ne pysyivät käyttökelpoisina näinkin pitkään.

Sidoin pellavaiset lautasliinat paksulla narulla. Rusetin alle pujotin kanelitangon ja puolukanvarvun. Keskelle pöytää asettelin puisen, suorakaiteen muotoisen alustan, jonka pohjan vuorasin sammalilla ja muutamalla kuusenkävyllä. Sammalten päälle laitoin lasiset alustat, jotka saivat paksut, valkoiset pöytäkynttilät päälleen. Tämän center piecen molemmilla puolilla kulki havuköynnös, jonka oksien taitekohtiin asettelin pienet Ultima Thulen lasit tuikkuineen. Puinen pöytäpinta sopi mielestäni kokonaisuuteen, joten en lähtenyt peittämään sitä liinalla.


Jouluisen kattauksesta tekee oikeastaan vain se, että se katettiin pöytään juuri jouluna. Luonnonmateriaalit voivat koristaa pöytää varsin hyvin muulloinkin, vaikka vuodenvaihteessa! Luonnosta löytyy kaikenlaista kaunista, jolla koristaa kotia. Eikä vain kesäkukkien muodossa, kuten monesti ajatellaan, vaan ympäri vuoden. Muistathan kuitenkin kunnioittaa luontoa ja käyttää mieluiten sellaista materiaalia, joka on jo irronnut kasvupaikaltaan.

Tiedän monen jo keränneen koristeet laatikoihin tämän joulun osalta. Minä en malta niistä vielä luopua. Kuusi, tähdet ja joulukukat saavat kaunistaa kotiamme vielä ainakin vuodenvaihteen yli. Kynttilät ovat osa sisustustamme pitkälle tulevan vuoden puolelle.

Miten teillä? Joko haaveilet kevään ensimmäisistä tulppaaneista? ;)



















6 kommenttia:

  1. Kaunis idea kattaa pöytä luonnonmateriaaleilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nora! Sain alkuperäisen idean Pinterestistä ja sitä sitten mukailin sen mukaan, mitä mökkipihasta helposti löytyi.

      Poista
  2. Kaunis kattaus ja vielä kun havut yms ovat itsekerättyjä, niin tuovat vielä enemmän tunnelmaa pöytään. Ensiviikolla jo ehkä haaveilen tulppaaneista, nyt vielä nautin hyasinteista ja amarylliksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna. Meillä hyasintit kestävät varmaan kesään asti, ne kun ovat koko ajan joutuneet olemaan parvekkeella tuoksuallergiani takia. amaryllikset aukesivat parhaaseen loistoonsa juuri sopivasti eiliseksi. Niitä täytyy nyt ihailla, ne kun ovat kauniita niin pienen hetken.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, ihana Hensku, ja onnellista pian alkavaa vuotta 2018!

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa minua.