lauantai 14. lokakuuta 2017

Ihan lähellä






Sopivasti juuri tänään, alkavan syysloman kunniaksi, meillä nukuttiin ensimmäiset pitkät yöunet sitten Iiriksen saapumisen. Toki tyttö touhuili tänäänkin omiaan jo aamuviideltä, mutta nukahti pian uudelleen. Onneksi Iiris on jo sen verran iso, että hänet uskaltaa päästää hetkeksi pois näköpiiristä ilman, että täytyy itse nousta ja lähteä perään. Vielä pari viikkoa sitten tein niin, kun oli epäilyttävän pitkään hiljaista. Aina löysin Iiriksen pötköttelemästä Supparin pedistä :) Ei hän kauaa omilla teillään viivy vaan tepsuttelee pian takaisin makkariin.

Mietin eilen illalla kaksi suunnitelmaa valmiiksi tälle aamulle. Aamulle, jonka luulin muiden aamujen tapaan olevan hyvinkin aikainen. Toisen suunnitelman toteuduttua meillä olisi nyt banaanileipää. Toinen olisi vienyt minut treenaamaan salille tai lenkkipolulle. Mahdollisuus pitkiin uniin vei kuitenkin voiton näistä molemmista. Vaikka rakastankin kotoilua pimenevissä, sateisissa aamuissa niin univelan lyhentäminen oli kuitenkin paras tapa aloittaa loma. Niinpä me tytöt nukuimme puoleenpäivään asti!

Ensimmäiset viikot Iiris nukkui ihan minussa kiinni. Varmisteli, pieni, että pysyn lähellä. Nykyään hän kuitenkin nukahtaa usein jo vähän kauemmas, yleensä sängyn jalkopäähän. Niin viime yönäkin, mutta aamu-unensa hän torkkui ihan lähellä <3 Voiko parempaa ollakaan?

Pitkät unet takasivat sen, että olen virkeämpi kuin moneen viikkoon. Kävin treenaamassa, nyt on sen banaanileivän vuoro.

Leppoisaa lauantai-iltaa sinullekin!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa minua.