keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Tarpeeksi hyvä syy





Toisinaan pohdin, miksi bloggaan. Miksi, mitä varten? Lukijakuntani on kasvanut tasaiseen tahtiin, olen iloinen ja kiitollinen teistä jokaisesta. Lukjioiden määrä ei kuitenkaan vielä lähentele sellaisia lukumääriä, joiden siivittämänä pääsisin jonkin blogiyhteisön riveihin. Yhteistyökumppaneitakaan ei vielä ole jonoksi asti ;) Miksi siis kirjoitan?


Rakastan valokuvaamista. Siitä on tullut minulle tärkeä harrastus, intohimo, oikeastaan. Olen aina kiinnittänyt huomiota ympärilläni olevaan kauniiseen ja mielenkiintoiseen, välillä karumpaankin. Vähintään puhelin, enenevässä määrin myös kamera, on aina mukana siltä varalta, että jotain on kertakaikkiaan pakko ikuistaa.

Tykkään myös kirjoittaa, se on ollut minulle luontaista pienestä pitäen. Kun pääsen vauhtiin, tekstiä vain tippuu paperille. Mikään tauoton tekstintuottokone en tokikaan ole, mutta sorminäppäryys on koetuksella niinä hetkinä, kun oikein innostun. Uusien postausaiheiden miettiminen ja kokonaisuuksien pohtiminen saa ajatukset pois työ- ja muista joskus kuormittavista asioista, ja auttaa siltä osin rentoutumaan. 

Blogista on tullut minulle vähän kuin päiväkirja. Vaikka Kotonainen onkin vasta reilun vuoden ikäinen, on silti hauska palata lukemaan ensimmäisiä postauksia ja huomata jonkinlaista kehitystäkin tapahtuneen.

Osallistuin työni puolesta koulutukseen, josta sain tärkeän näkökulman bloggaamiseen. Tajusin miettineeni liian päämääräkeskeisesti. Mitä sitten, jos yhteistyökumppaneita ei tunge ovista ja ikkunoista, eikä viikottainen lukijamäärä riko 20 000 maagista rajaa? Mitä, jos keskittyisinkin päämäärän sijasta prosessiin ja sen mukanaan tuomiin positiivisiin vaikutuksiin? Jos jonkin asian tekeminen tuottaa mielihyvää ja aiheuttaa onnistumisen elämyksiä, se antaa uutta energiaa. Sen avulla jaksaa sitten niitä ei niin energisoivia arjen osa-alueitakin paremmin. Voiko parempaa syytä ollakaan?



Miksi siis en bloggaisi? 

"Mitä muut tästä ajattelevat?" Se on se minun kompastuskiveni. Toisinaan löydän itseni miettimästä, mistä voin kirjoittaa, mitä kuvata. Mitä ihmiset niistä ajattelevat? Pohdin tätä kerran ystävälleni ääneen ja hän heitti minua kahdella kysymyksellä: Jätänkö itselleni tärkeän asian tekemättä, koska joku saattaa ajatella siitä/minusta negatiivisesti? Annanko heidän/pelkojeni ohjailla elämääni?

Tiedän itseni lisäksi muitakin ihmisiä, jotka miettivät omia tekemisiään liikaa toisten kautta. Enkä nyt puhu empatiasta vaan siitä tunteesta, niistä peloista, jotka estävät meitä toteuttamasta itseämme, toteuttamasta unelmiamme. Mitä, jos tänä vuonna tsemppaisimme silläkin osa-alueella? Tosiasiahan kuitenkin on, että muillakin on lupa yrittää, miksei meillä itsellämme? Ja onko niitä tuomitsevia ja selän takana naureskelevia ihmisiä sitten kuitenkaan niin paljoa kuin pelkäämme? 


Doubt kills more dreams than failure ever will. 

Reipasta loppuviikkoa!















6 kommenttia:

  1. Samaa olen itsekin pohtinut monet kerrat, mutta aina päädyn siihen että jos bloggaaminen rentouttaa ja tuo itselle hyvän mielen, niin se riittäköön syyksi, ehkä joku muukin nauttii kauniista kuvista ja saa inspiraatiota tai ainakin nauraa hölmöille jutuille! :)

    VastaaPoista
  2. Juuri niin! Ja lisäksi keksin vielä yhden hurjan hyvän syyn: blogin kautta voi saada uusia ystäviä! Meidän ja Maaritin yhteistä dinneriä odotellessa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ja eihän sitä vielä voi tietää mitä tästä poikii!

      Poista
  3. Heissan ja terveisiä täältä lomatunnelmista! Bloggaaminen on kiva harrastus, kirjoittaminen ja juttujen miettiminen tuo paljon iloa. Ja tosiaan, kuten sanoit, se vie ajatukset pois arjen harmaudesta. Kuvaaminen pitää aistit virkeinä havainnoimaan uusia asioita. Siis bloggaaminen tuo tullessaan paljon kivoja ja hyviä asioita. Äläkä Suvi ajattele yhtään sitä, mitä muut mahdollisesti ajattelevat. Tämä on sun juttu, ja teet sen hyvin. Amen. Dinnerillä nähdään ;o)

    VastaaPoista
  4. Voi teitä, ihanat naiset <3 Kiitos! Ihanaa viikonloppua teille kumpaisellekin, ja kiitos Maarit terkuista! Nauttikaa lämmöstä!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa minua.