maanantai 19. joulukuuta 2016

Vaikka vain vähän valkoista




Lumi.

Se puuttuu listasta, johon kokosin joulutunnelmani luojia. Tajusin sen vasta tänään, kun luin edellistä postaustani. Valkoista joulua en maininnut, vaikka se on yksi iso toiveeni joka vuosi. Unohdus johtunee todennäköisesti siitä, että mustiin jouluihin on ollut pakko alkaa totutella vuosien varrella. Toki lähivuosina on ollut valkoisiakin jouluja, onneksi, mutta tuntuuko jostakusta muustakin siltä, että mustat ovat enenemään päin?

Saimme ensilumen Helsinkiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa marraskuussa. Kaikki tiesimme, ettei se tullut jäädäkseen, vaikka toivoimme (minä ainakin) toista. Muutaman päivän kuluttua se suli pois, eikä ole sen koommin samassa mittakaavassa näyttäytynyt. Ehkä siksi nautin jokaisesta maisemasta, jota luonto on edes jotenkin värjännyt valkoiseksi.

Vietimme mieheni kanssa kivan päivän kaupungilla viime lauantaina. Poikkesimme tontun tehtävissä myös Löylyssä. Astuessamme sisään lämpimään, glögiltä ja erilaisilta brunssiherkuilta tuoksuvaan saliin totesin, että olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Ulkona puhaltava navakka tuuli, suurista ikkunoista näkyvä sankka sumu ja pieni tihkusade vain korostivat sisätilojen tunnelmallisuutta. Löyly oli jouluasussaankin kaunis, niin sisältä kuin ulkoa. Sisätiloja en viitsinyt sen enempää kuvata, halusin antaa brunssilaisille ruokarauhan. Sen verran oli kuitenkin pakko pyörähtää terassilla, että ikuistimme takkini, joka sointui lähes täydellisesti yhteen ympäristönsä kanssa. Terassin puu"lattia" näytti silmissäni erityisen kauniilta valkoisuutensa vuoksi, vaikka eihän tuo taida oikeastaan edes lunta olla...


Eilen vietimme jokavuotista joulujuhlaa yhdessä mieheni lähisuvun kanssa. Juhlista lisää myöhemmin, yllä kuitenkin yksi todiste siitä, että maassa todellakin on ollut jotakin valkoista. Ei paljoa, koska minäkin uskalsin sipsutella korkokengissä, mutta sen verran, että sanoa saa ;)


Tämän päivän aikana se vähäkin valkoinen on sulanut pois, ainakin täältä Helsingistä. Lämpötila on reippaasti plussan puolella ja tihkusade vauhdittaa sulamista. Siinä, missä Suppari-koira vielä eilen viiletti lumessa keppiä hakiessaan, oli äsken vihreääkin vihreämpi nurmi. Melkoinen ihme saa siis tapahtua, että saamme valkoisen joulun.

Onneksi jouluisen tunnelman luojista moni on lopulta tärkeämpi kuin se, minkä värinen maisema on. Saan monta rakasta lähelleni, pääsemme vaihtamaan kuulumisia, nauttimaan kiireettömyydestä, muistelemaan vanhoja ja luomaan uusia muistoja. Yritetään siis olla murehtimatta siitä, mille emme mitään voi, ja ollaan kiitollisia kaikesta ympärillä olevasta ihanasta.

Leppoisaa jouluviikkoa sinulle!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa minua.