maanantai 21. marraskuuta 2016

Keep calm and bake pies



Sanovat itsekehun haisevan. Haiskoon, kehun silti. Ovat nimittäin aivan ehdottomasti kauneimpia minun rypyttämiäni riisipiirakoita ever!

Hyvä ystäväni tuli seurakseni viime perjantaina. Tarkoituksenamme oli unohtaa arjen kiireet, vaihtaa kuulumiset, juoda pari lasia glögiä ja pitää vanhat kunnon piirakkatalkoot. Onnistuimme kaikissa tavoitteissamme, osan ylitimmekin ;)

Sateinen ja pimeä ilta tarjosi juuri sopivat puitteet talkoille. Ikkunoihin piiskaava sade ei haitannut yhtään, päinvastoin, se loi kotoisan tunnelman. Aloitimme tuttuun tapaamme puuron valmistamisella. Istua kökötimme hellan ääressä ja hämmensimme vuorotellen. Niin, ja joimme glögiä. Vaikka olemme molemmat keittäneet kymmeniä kattilallisia riisipuuroa elämämme aikana, iski jälleen epäluulo: onko maitoa sittenkin aivan liikaa riisimäärään nähden? Ei ollut, ei tälläkään kertaa. Puuro paksuuntui juuri sopivaksi tätä ohjetta noudattaen:

2 l täysmaitoa
n. 4,5dl huuhdeltua puuroriisiä
2 tl suolaa
voita

Kyllä, määrä on suuri! Tarkoituksenamme oli käyttää osa puurosta piirakoihin ja jättää loput aamuksi. Toisin kävi! Aamupala oli puuron verran köyhempi. 

Kirjoittaisin tähän mielelläni ohjeen myös taikinan tekoa varten, mutta kuten kaikilla hyvillä leipureilla, myös ystävälläni on salaisuutensa. Mitä taikina sisälsi ja missä määrin, en tiedä varmuudella. Eikä taida tietää ystävänikään, sen verran fiilispohjalta tuo tuntui taikinoita tekevän ;) Ja kuten fiiliskin, myös taikina oli erittäin onnistunut. Jokainen versio siitä.

Yhteistyössä oli voimaa, kun ystäväni kaulitsi taikinan ja muotoili siitä piirakoille pohjia, minun hommakseni jäi täyttäminen ja rypyttäminen. Sitten vaan kuumaan uuniin noin kymmeneksi minuutiksi. Joillakin on tapana sivellä uunituoreet piirakat voisulalla, me jätimme tämän vaiheen tekemättä. Oikein hyviä ovat silti, ja himpun verran kevyempiä.

Ja niin nättejä, voi että, ovat nättejä! ;)









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa minua.