perjantai 23. syyskuuta 2016

Falling for fall



"Autumn. The season that teaches us that change can be beautiful."

Viime aikoina minut on vallannut outo tunne. Olen löytänyt itseni nauttimasta syksyn kirpeistä aamuista ja ihastelemasta ruskan väriloistoa enemmän kuin aiemmin. Kynttilän valo pimenevällä parvekkeella on saanut minut pysähtymään ja tuijottamaan. Lämpöinen villatakki kylmänä työaamuna on pistänyt melkein hymyilemään: tuulkoon, minulla on lämmin. Tajuan odottaneeni syksyä. Tietääkö joku teistä tunteen? Minulle tämä on uutta.

Olen aina ajatellut olevani kevätihminen, kevään lapsena kun olen syntynytkin. Uskon, että tulen lopun elämääni nauttimaan ensimmäisistä hiirenkorvista, aukeamassa olevista leskenlehdistä ja reissustaan palaavista muuttolinnuista. Syysihmiseksi sen sijaan en ole itseäni mieltänyt, en ennen kuin nyt. Mitä ihmettä on tapahtunut?

Tai paremminkin: Mitä ihmettä ei ole tapahtunut?

Viimeiset pari vuotta elämääni hallitsi suuri toive, joka jäi toteutumatta. Pitkään yritin väkisin täyttää jäljelle jäänytta aukkoa jollakin. Pitkäksi venytettyjä työpäiviä, itseni kiireisenä pitämistä, ylenmääräistä shoppailua, kaikenlaista tuli kokeiltua. Ei toivottua lopputulosta. Tyhjä kohta oli ja pysyi.

On ja pysyy.

Vähitellen olen kuitenkin tajunnut, että elämässäni on jo kaikki se, mitä tarvitsen. Nyt, kun vihdoin uskallan pysähtyä ymmärrän, ja vähitellen alan hyväksyäkin sen, että tyhjä kohta tulee aina olemaan osa minua. Sitä ei voi mikään täyttää, mutta kaiken sen hyvän avulla, jota elämässäni on, voin oppia elämään onnellista elämää, vaikken olekaan ihan kokonainen.

Muutoskin voi olla kaunista, change can be beautiful, ja monesti se on juuri sitä.
Kunhan aika ehtii tehdä tehtävänsä.

"Life starts all over again when it gets crisp in the fall.
(F.  Scott Fitzgerald)

Tervetuloa, syksy!

2 kommenttia:

Kommenttisi ilahduttaa minua.