perjantai 1. heinäkuuta 2016

Yksin kotona

Olen kuulkaas kohta ollut 24 tuntia yksin kotona. Ihan yksin! Mies lähti poikansa kanssa viettämään poikien päiviä mökille ja otti Suppari-koiran mukaan. Minäkin olisin päässyt, poikien päivistä olisi tullut siinä tapauksessa ihan tavallisia mökkipäiviä. Halusin kuitenkin jäädä kotiin. Kaipaan aina silloin tällöin omaa aikaa ja nyt sitä oli tarjolla :)

Mitä sitten tekee vaimo ja koiran äiti, kun hän jää yksin kotiin kokonaiseksi vuorokaudeksi?
No tietysti siivoaa! Olen tunnetusti vähän(?) siivousfriikki, minusta on ihanaa, kun kotona on puhdasta ja tavarat paikoillaan. Tuntuu kuin olisi helpompi hengittää, kun lattiat on imuroitu ja luututtu, ja pölyt pyyhitty. Siksi siivoan ehkä turhankin usein. Siivoaminen on parasta yksin ollessa, kun kukaan ei ole "jaloissa pyörimässä". Eilen intouduin fiilistelemään oikein kunnolla: laitoin volumet kaakkoon ja jorailin siivouksen lomassa sellaisella tyylillä kuin vain yksin ollessa voi. Siinä oli kuulkaas peto irti ;)

Koko päivää en tietenkään käyttänyt siivoukseen. Aikaa löytyi runsain mitoin myös sohvalla löhöilylle ja herkuttelulle.  Kanavasurffailin oikein olan takaa. Mansikoita ja suklaata syödessäni ihastelin upeita skandikoteja, enkä peitellyt kyyneleitä, jotka valuivat, kun olin niin onnellinen Trinnyn ja Susannahin stailaamien naisten puolesta. Kauniit ja rohkeat, jalkapalloa, Emmerdale ja hei, pitkästä aikaa Dawson's creek!



Iltapalaa syödessä tuntui oudolta, kun ruskeat silmät eivät tapittaneetkaan herkeämättä kuin huutaen, että jätät sitten mullekin maistiaisia. Eikä nukkumaan mennessä vieressä ollutkaan kainaloa, johon käpertyä nukkumaan...

Yllättävän hyvin silti nukuin. Nousin aamulla aikaisin, nappasin viltin mukaan ja siirryin parvekkeelle lukemaan ja juomaan ison kupin teetä. 




Puolen päivän aikaan lähdin kävellen kirjastoon vaihtamaan jo luetun kesälukemiston uuteen. Oli muuten lämmin reissu! Hiki virtasi hihattomasta, suht lyhyestä pellavamekosta huolimatta. Kotiin tultuani tein salaatin yhdelle hengelle, ihan outoa, ja söin jälkkäriksi jälleen lähes litran mansikoita yksin, outoa sekin. 

Lounaan jälkeen sain puhelun. Mökkiläisten auto oli pakattu valmiiksi ja auton nokka suunnattu kotia kohti.

Tervetuloa kotiin, rakkaat, oli jo ikävä!

 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa minua.