sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Pakkaspäivien parhaita hetkiä







Kotonainen otti ja nukahti talviunille vähän yllättäen. Se ei ollut suunniteltua, siinä vain kävi niin. Viikko, parikin, on jäänyt postausten väliin aiemminkin, mutta nyt niitä kertyi huomattavasti enemmän. Ehkä olimme tauon tarpeessa, sekä Kotonainen että minä.

Kotonaisen vedellessä hirsiä me muut olemme nauttineet talvesta. Sellaisesta kunnon talvesta, joita Etelä-Suomessa on nykyisin enää harvakseltaan. Pakkaset paukkuivat välillä kovinakin, ja aurinko helli päivästä toiseen. Päivittäiseksi rutiiniksemme muodostui käydä aamu-, päivä- ja monesti iltakävelylläkin jäällä. Koirat saivat kirmailla vapaina ja siitä, jos jostakin, ne nauttivat! Kävelyretkemme venyivät parhaimmillaan parin tunnin mittaisiksi. Läheisen Villingin saaren poukamista löytyi tuulensuojaisia, aurinkoisia paikkoja, jotka kutsuivat kallioilleen istumaan. Kun kaikilla meillä oli tarpeeksi päällä, saattoi kutsuun vastata, vaikka pakkasasteita oli helposti reilu kymmenkunta. Ja koirat, nehän eivät pystähtyneet hetkeksikään, vaan touhusivat ympäriinsä tai vähintään vahtivat ympäristöä ja näin suojelivat meitä hirmu vaarallisilta ohikulkijoilta ;) Edellämme jolkotellut kettukin olisi taatusti saanut kyytiä, ellemme olisi ehtineet napata koiria hihnan päähän ennen kuin ne saivat repolaiseen näköyhteyden.

Jäälle kertynyt lumikerros mahdollisti hiihtämisenkin. Hiihtokilometrejä on kertynyt muutama kymmenen, niistä jokainen jääladulla. Nyt, kun lämpötila nousi plussan puolelle, ajattelin siirtyä varmuuden vuoksi metsäladuille, turvallisesti maan pinnalle. Jäällä hiihtämisessä on ihan oma hohtonsa, mutta se haalenee äkkiä, jos joutuu pelkäämään. Hiihtämisestä ajattelin kirjoittaa enemmän tässä lähipäivinä. Lapsuuden rakas, nyt uudelleen paikkansa ottanut lempiharrastus, ansaitsee ihan oman postauksensa.

Lomalta paluu on aina vähän kankeaa, niin näköjään bloggaamisenkin suhteen. Teksti töksähtelee, eikä ajatus kulje. Sanottavaa on paljonkin, mutta yhteys aivoista näppäimistölle pätkii. Yhteysongelmat ovat kuitenkin korjattavissa jos ei muulla niin vinolla pinolla motivaatiota. Sitä, jos jotakin, tauon aikana ehti kertyä.

Kiitos vielä lopuksi teille kaikille jotka olette kyselleet perään <3 Kiitos, että olette varmistelleet kaiken olevan hyvin. Kiitos, että käytte ja luette <3 Tauko on ohi ja muistiinpanot pursuilevat uusista aiheista!

Nähdään pian!









4 kommenttia:

  1. Silloin on pidettävä tauko, kun on tauon paikka. Mutta ihanaa, että olet taas täällä ilahduttamassa meitä kivoilla jutuillasi ja ennen kaikkea sujuvalla tekstilläsi �� Valo pilkistää jo, ihanaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi <3 Totta, välillä pitää antaa itselleen armoa ja tehdä niitä juttuja, jotka siinä hetkessä tuntuvat hyvältä. Vaikka rakastankin bloggaamista, on siitäkin välillä hyvä pitää taukoa.
      Ihanaa loppuviikkoa sulle!

      Poista
  2. Kiva, että blogisi on taas aktiivinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hanna <3 On mukavaa, kun kirjoittaminen tuntuu taas hyvältä.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa minua.