lauantai 24. maaliskuuta 2018

Elinkautiseni endometrioosin kanssa




Kroonista kipua, yhtäkkisiä rajuja kipukohtauksia, lapsettomuutta, kroonista väsymystä. Poissaoloja, suunnitelmien peruuntumista, haaveista luopumista.

Otsikko on raju, mutta niin on endometrioosikin.

Olen yksi niistä noin 200 000:sta suomalaisnaisesta, jotka kärsivät endometrioosista. Endometrioosi on sairaus, jossa kohdun limakalvoa kasvaa kohdun ulkopuolelle aiheuttaen kudoksiin kroonisen tulehdusreaktion. Lääkehoito saattaa auttaa, mutta monesti joudutaan turvautumaan leikkaushoitoon.

Endometrioosista ei voi parantua.

Kärsin monista endometrioosin oireista jo alle kaksikymppisenä, mutta sairaus todettiin minulla vasta epäonnistunutta ivf-hoitoa seuranneessa leikkauksessa muutama vuosi sitten. Olin jo vuosia valitellut eri gynekologeille oireitani, mutta kukaan, ei yksikään heistä, lähtenyt tutkimaan eteenpäin. Asia jäi joka kerta niille sijoilleen, koska endometrioosikasvaimet ja -kiinnikkeet eivät välttämättä näy tavallisessa gynegologisessa tutkimuksessa tai ultrakuvissa. Näin on varsinkin, jos kasvaimet ovat kohdun ulkopuolella, suolistossa ja haimassa, kuten itselläni.

Vaikka sairauden selviäminen oli tavallaan helpotus, olin osannut sitä jo jonkin aikaa epäilläkin, oli se silti valtava järkytys. Samalla, kun hirveät kipukohtaukseni, lapsettomuuteni ja ainainen väsymykseni saivat selityksen, jouduin kohtaamaan sen tosiasian, että olen parantumattomasti sairas. Endometrioosi elää omaa elämäänsä sisälläni ja voin vain toivoa, että se saadaan pidettyä lääkkeillä ja mahdollisilla tulevilla leikkauksilla kurissa.

Hetken pelkäsin kertoa ihmisille sairaudestani. Siitä tosiasiasta, että kannan sisälläni jotain, joka estää tulemiseni äidiksi. Joka iskee varoittamatta milloin tahansa. Pakottaa perumaan suunnitelmia, koska en pysty liikahtamaankaan. Hengittää on pakko, vaikka sekin pahimmillaan sattuu valtavasti. Kivun hetkellä on luovuttava kaikesta.

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, kesti hetken tajuta, etten ole aiheuttanut tätä itse. Endometrioosi ei ole seurausta mistään tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni. En olisi voinut toimia missään kohtaa toisin niin, että sairaus olisi jäänyt puhkeamatta.
Siksi puhunkin nykyään endometrioosista avoimesti, en suostu häpeämään sitä.

En myöskään hyväksy puheita siitä, kuinka lapseton nainen ei ole kokonainen nainen. Syitä lapsettomuuteen on monia, eikä yhdenkään naisen pidä joutua lapsettomuuttaan selittelemään, oli syynä sitten oma valinta tai jokin muu tekijä. Tästä aiheesta kirjoittaa todella koskettavasti mm. Laura täällä.

Endometrioosi on vienyt minulta paljon, mutta silti voin todeta olevani varsin onnekas. Saan välillä elää kokonaisia päiviä ilman kipua. Näin ei kaikilla kohtalotovereillani ole.
Minulla on endoa sairastavia ystäviä, jotka tietävät, mistä puhun, kun puhun kivusta. Heidän kanssaan voin jakaa surut, murheet ja pelot samoin kuin aihetta koskevan hurtin huumorinkin.
Kiitollinen olen myös miehelleni, joka ymmärtää ja kestää kaiken tämän keskellä.

Tällä viikolla on vietetty tunnusväriltään keltaista endometrioosiviikkoa. Sairaus on edelleen huonosti tunnettu, vaikka tietoisuus onkin lisääntynyt Endometrioosiyhdistyksen aktiivisen työn myötä.
Ystäväni Hanna kirjoittaa aiheesta todella kattavasti täällä, kannattaa käydä lukemassa.

I hope that someday I'll be able to say: I used to have Endometriosis.





8 kommenttia:

  1. Olipa koskettava teksti. Eräs ystäväni sairastaa endometrioosia, sai diagnoosinsa viime viikolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kerro ystävällesi, että kannattaa käydä lukemassa tekstiini linkittämäni postaus. Sieltä löytyy linkkejä monen muun endometrioosia sairastavan postauksiin aiheesta. Vaikka ystäväsi varmasti sai diagnoosin yhteydessä paljon tietoa sairaudestaan, on vertaistuki siihen hyvä lisä.

      Poista
  2. Tekstin voima on valtava. Monesti olemme aiheesta jutelleet, mutta nyt kun luin tekstisi, hahmottui eteeni kuva endometrioosin hallitsevuudesta elämässäsi.Toivon sinulle kivuttomia päiviä!! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tina <3 Totta on, että endon ottaessa vallan, kaiken muun on pakko jäädä. Onneksi, kuten tekstissäkin mainitsin, minulla on myös kokonaan kivuttomia päiviä ja jokaisesta niistä olen kiitollinen :)

      Poista
  3. Voi rakas ystävä, tätä oli todella raskas lukea! vaikka ollaan juteltu tästä 10 v sitten niin silti tämä tuntuu niin epäreilulta!!! sulla on ihana mies, ihan(i)a kummilapsi(a) ja ihana perhe - olet onnekas! toivon sulle kuitenkin että voisit nauttia elämästä ilman kipuja! onneksi nykyään on lääkkeet keksitty ja toivon että sun ei tartte kärsiä! oot rakas ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Olivia, kiitos <3 Olet aivan oikeassa, elämässäni on moni asia valtavan hyvin.
      Sinäkin oot rakas!

      Poista
  4. En ole tiennyt juuri mitään endosta aikaisemmin. Kiitos että valaisit asiaa, vaikka asia onkin todella raastava ja kivut kovia, mutta tämä kirjoitus varmasti auttaa monia muita saman asian kanssa kamppailevia.

    Iso halaus Suvi <3

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa minua.