perjantai 29. joulukuuta 2017

Mitä tein, mitä en, mitä aion?



Vuosi 2017 alkaa olla siinä vaiheessa, että on aika katsoa sekä taakse- että eteenpäin. Mitä päätöksiä tein vuosi sitten, mitkä niistä toteutin, mitkä jäivät toteuttamatta? Toisaalta on myös oikea hetki miettiä, mitä lupauksia/päätöksiä aion tehdä kohta alkavan vuoden varalle vai annanko moisen olla.

Löysin muistikirjasta vuosi sitten ylös kirjaamiani tavoitteita, päämääriä, joiden kanssa lähdin uutta kohti. Olin jo ehtinyt unohtanut koko kirjasen, ja hieman huvitti, kun löysin valitsemani lainaukset. Moni niistä liittyi treenaamiseen ja liikuntaan.
"Is it gonna be easy? No. Is it gonna be worth it? Yes."
Tämän ja monta vastaavaa löysin kirjan sivuilta.

No, treenasinko toivomallani ja päättämälläni tavalla? En. Hyvä päätös, toteutunut startti, ei päässyt alkua pidemmälle kertaakaan, vaikka yrityksiä oli useita. Kokeilin eri liikuntamuotoja, aloitin mielestäni maltillisesti, yritin tehdä kaiken, kuten kehoitetaan. Siltikään liikunnasta ei ole tullut samalla tavalla osa jokapäiväistä elämääni kuin mitä se oli vielä muutama vuosi sitten.

Luovutanko asian suhteen? Jätänkö liikunnan lisäämisen pois tavoitteiden listalta ensi vuoden osalta? En todellakaan. Poikkeuksena edelliseen on vain se, että tällä kertaa tavoite toteutuu. Tällä kertaa en haukkaa liian suurta palaa. Sen sijaan, että etsisin pussillisen uusia, otan käyttöön vanhan, hyväksi todetun konstin. Suunnitelmia sen onnistumiseksi on jo tehty, mutta niistä lisää myöhemmin. Sen verran voin kuitenkin kertoa, että olen aika innoissani asiasta :)


Toinen päätökseni toteutui osittain. Se koski terveellisempää ruokavaliota. Herkuttelenko edelleen? Kyllä. En koskaan edes luvannut lopettaa kokonaan. Siihen ei ole tarvetta, enkä totta puhuen koe sitä edes järkeväksi. Se, mihin kuitenkin sorrun edelleen, on herkuttelun ja järkevän ruokavalion ajoittaminen. Jälleen kerran olen ollut joko/tai -tyyppi. Jos syön terveellisesti, kiellän itseltäni kaiken vähänkään epäterveelliseksi luettavan. Ja jos herkuttelen, en sitten juuri muuta teekään...

Tämäkin tavoite pysyy siis listallani myös vuonna 2018. Jatkan sen kuuluisan kultaisen keskitien  etsimistä näiden kahden "ruokailutottumuksen" välille. Tavanomaiselle herkuttelulleni olen löytänyt terveellisemmän vaihtoehdon, siitäkin myöhemmin lisää.


Yhden päätöksen eteen tein kaikkeni ja onnekseni se myös toteutui. Sen seurauksena sylissäni nukkuu tälläkin hetkellä perheemme neljäs jäsen, ihana Iiris-tyttönen. Kiitos miehelleni, joka suhtautui ajatukseen alusta asti enemmän kuin myönteisesti, sekä Heljälle, joka katsoi meidät sopivaksi perheeksi kasvatilleen. <3

Tulevan vuoden yksi uusi tavoite koskee ystäviä, sekä uusia tuttavuuksia että pidempään elämässäni mukana olleita. Te tulette saamaan useammin kyläilykutsuja. Useammin soitan, kysyn ja kerron kuulumisia. Useammin laitan viestiä ja pyydän seurakseni kaupungille, elokuviin, kävelylle. Sen lupaan.

Lisäksi lupaan lopultakin juhlia isosti syntymäpäiviäni, koska NELJÄKYMMENTÄ!

Mitä sinä päätät vai päätätkö olla päättämättä mitään?






2 kommenttia:

  1. Nyt jäin kyllä uteliaana odottamaan mitä kaikkea uutta tulosssa! Itse samoilla jo syksyllä tehdyillä päätöksillä jatkan eteenpäin entistä motivoituneemmin.

    VastaaPoista
  2. Lupaan kertoa asiasta lisää heti, kun kaikki tarkentuu ja varmistuu :) Tässäkin on kyse jo aiemmin päätetyistä jutuista, jotka vaan on hyvä aloittaa juuri vuodenvaihteessa. Olenpas salamyhkäinen... ;) Kohta lisää!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa minua.