perjantai 20. lokakuuta 2017

Fall breeze and autumn leaves








Tiedän. Olen juuri sellainen bloggari, joka vuosi toisensa jälkeen tekee postauksen vuodenaikojen vaihtumisista. Viime syksynä kirjoittelin mietteitäni kuluvasta vuodenajasta mm. täällä ja täällä. Olen juuri sen ihmistyypin edustaja, joka vielä lähestyvän neljänkympinkin kynnyksellä fiilistelee ensilunta, ensimmästä pakkasaamua, leskenlehteä, jäidenlähtöä. Toivon, ettei se piirre häviä minusta koskaan. Oikeastaan uskon sen vain vahvistuvan. En nimittäin oikein ymmärrä, miksi ihmiset harmittelevat esimerkiksi kesän vaihtumista syksyksi. Miksi harmitella jotakin, jota ei voi muuttaa? Syksy tulee joka tapauksessa, joten sen sijaan, että inhoaisimme koko ajatustakin, voisimme etsiä siitä alkuun vaikka yhden positiivisen puolen.  

Tällaisina päivinä, kun aurinko on hellinyt aamusta alkaen aina laskuunsa asti, on helppo rakastaa syksyä. Kelpaa siinä kulkea hymyssä suin, kääntää kasvonsa lämpöä kohti, kerätä tervettä punaa poskiin ja nappailla valokuvia matkansa varrelta. Mutta entäs sitten, kun vaakatasossa vihmovat syyssateet jatkuvat päivästä toiseen? Mitenkäs suu silloin laitetaan? Sekin riippuu vähän katsontakannasta. Jos olen autoton ja joudun kävelemään töihin, ei paljoa naurata. Ripsiväri on poskilla jo kotipihassa, eivätkä vaatteet ehdi kuivua kunnolla koko päivän aikana. Lisäksi...

Ei, muuta huonoa en sadesäästä oikeastaan keksikään. On totta, että koirat ovat ulkoilutusten jälkeen kuin uitetut koirat, mutta kyllähän ne siitä kuivuvat. Ihana keltainen sadetakkini ja polveen asti ylettyvät kumpparit hoitavat hommansa ulkoiluttajan suhteen. Oma aika -juoksulenkit tuntuvat parhailta juuri sadesäällä. Kun suurin osa lenkkipolkuja kuluttavista kansalaisista päättää sään olevan liian surkea ulkoiluun, on mahtavaa olla juuri se yksi hullu, joka uhmaa sadetta ja tuulta.

Voisin luetella tähän muitakin syksyn positiivia puolia, mutta mitä niitä kertailemaan. Kynttilät, villasukat, kirjat ja viltit on lueteltu jo moneen kertaan. Jokaisella on omat juttunsa, jotka vuodenajoissamme eniten miellyttävät.

Mitä sinä rakastat syksyssä eniten?












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa minua.