perjantai 15. syyskuuta 2017

Oman ajan opettelua



Hei täältä touhun ja tohinan keskeltä! 

Lupailin yhdelle ihanalle lukijalleni postausta uusimmista koirakuulumisista jo viime viikonlopuksi, mutta joudun pahoittelemaan sen puuttumista. En ole ehtinyt, rehellisesti sanottuna jaksanut, istua blogin pariin enää siinä vaiheessa, kun sitä varten on avautunut sopiva hetki. Kahtena edellisenä iltana olen vetänyt peiton korviin jo ennen iltayhdeksää univelkani kasvettua melkoisiin mittasuhteisiin. Toisin sanoen nyt nukutaan joka hetki, kun siihen on mahdollisuus. Luotan kuitenkin siihen, että pikkuisen karvakorvamme päivä-, ja varsinkin yörytmi, tasoittuu jossakin vaiheessa.

Huomattuani alkavani stressata aivan kaikesta aivan liikaa (mitä ihminen voikaan saada väsyneenä päähänsä!), tajusin tarvitsevani irtiottoa. Sellaista hetkeä, jona en ole töissä, enkä kotona. Viime viikkoina en nimittäin juuri muualla ole käynyt. Liikunta on typistynyt pihan kiertämiseksi, koska sen pidemmälle emme vielä Iiriksen kanssa lähde. Työmatkakävelyt olen joutunut korvaamaan autokyydillä, koska haluan päästä Iiriksen luo mahdollisimman nopeasti työpäivän jälkeen. 

Ei sillä, ettenkö olisi iltaisin voinut lähteä mihinkään, päinvastoin. Mieheni on välillä jopa yllyttänyt siihen. En vain yksinkertaisesti ole malttanut. Ikävä tuota pientä tärriäistä kohtaan kasvaa yllättävän nopeasti lähes kipua aiheuttavaksi olotilaksi!

Niinpä pienistä iltakävelyistä on muodostunut se oma hetkeni.

Mikä onni onkaan ollut, että moni sateinenkin päivä on päättynyt upeaan auringonlaskuun! Rakastan lenkkipolkuni varrella mm. tätä paikkaa, jossa laskeva aurinko maalaa venesataman ja meren upeilla väreillään. Yhtenä iltana istahdin hetkeksi laiturille sitä ihailemaan. Maltoin, ihme kyllä ;)


Nyt yritän saada pääni tajuamaan sen tosiasian, että pienet irtiotot ovat lähes välttämättömyys meidän kaikkien kannalta. Sen sijaan, että äkäilen kotona oman ajan puutetta samalla, kun voisin sitä vapaasti ottaa, keksin itselleni aluksi vaikka puoliväkisin jotakin iltaohjelmaa. Pieniä menoja joka viikolle. Jotakin, mitä kirjoittaa ylös kalenteriin. Vähitellen alan ehkä huomata Iiriksen pärjänneen vallan hyvin sen aikaa, eikä se ehkä ehdi sinä aikana kasvaa aikuiseksi ;)

Aloitan huomenna. 
Pakkaan kirjan, kameran ja kumisaappaat laukkuun. 
Puen mukavimmat vaatteet päälleni ja haen kaupasta herkkuruokaa. 
Suunnittelen haravointia ja saunan lämmittämistä, mutta toteutan ne vain, jos siltä tuntuu. 
Poimin polun varrelta mustikoita ja katselen merta. 
Nukun päikkärit, mahdollisesti useammatkin

Yhden naisen mökkiviikonloppu alkakoon! Wish me luck!





6 kommenttia:

Kommenttisi ilahduttaa minua.