sunnuntai 13. elokuuta 2017

Perjantain sulostuttajat



Kaikki me tiedämme perjantaifiiliksen. Sen, kun työviikko alkaa olla paketissa ja viikonloppu odottaa. Perjantaifiilis on olemassa jokaisessa perjantaissa, siinä kaikkein tavallisimmassakin. Perjantaifiilis on huippu. Siihen kun lisätään vielä pari lisäosasta, ollaan tekemisissä melkoisen tunneryöpyn kanssa.

Eilisen ensimmäinen muuttuja oli töiden alku. Kesäloma päättyi ja perjantaifiilis ilmestyi viikko-ohjelmaani pitkästä aikaa. Se vaan on niin, että lomaillessa perjantaifiilis on laimea tai olematon. Kun jokainen päivä on vapaapäivä, ei samanlaista tunnetta luonnollisestikaan synny.



Toinen tekijä oli päivämäärä. Perjantai 11.8. oli saapunut. Kesäkuun 11. päivä, pentujen syntymäpäivänä, aloimme sitä odottaa ja vihdoin kahdeksan viikon rajapyykki oli saavutettu! Lähdimme heti töiden jälkeen hakemaan pientä Iiris-tyttöämme, tuota täpläpäätä, kotiin.

Kuten kahdella edelliselläkin kerralla, oli meitä perillä vastassa ihanan Heljän, pentujen kasvattiäidin, lisäksi kolme innokasta, sosiaalista ja reipasta pentua emoineen. Jo eteisessä tytöt, kaikki neljä, kiipesivät syliin ja haastoivat leikkiin. Huippua! Aikaisempia kertoja tunteikkaammaan tilanteesta teki se, että yksi pikkuisista oli lähdössä meidän mukaamme. Samalla, kun kaikki sisuksissani täyttyi onnesta, tunsin suurta liikutusta, kun Iiris piti erottaa emostaan ja siskoistaan, kasvattajistaan, omasta laumastaan. Niinhän sen toki kuuluukin mennä, mutta silti. Yllätin kuitenkin itseni itkemällä huomattavasti vähemmän kuin olin etukäteen pelännyt. Saimme mukaamme reippaan pienen tytön peittoineen ja pentupakkauksineen.



Pennusta, kotimatkasta ja ensimmäisistä päivistä uudessa kodissa kerron seuraavassa postauksessa. Nyt menen taas tuijottelemaan tuota suloisuutta ja hänen siskoaan. 









3 kommenttia:

  1. Voi suloisuuden suloisuutta! Oli ihana nähdä Iiris pikaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on kyllä melkoisen söpö :) Kiva, kun poikkesitte! Treffataan paremmin sitten, kun tämä alkuhässäköinti vähän rauhoittuu.

      Poista
  2. Koiranpennut vaan ovat niin suloisia, ja Iiris tietysti aivan erityinen! Se on kyllä päässyt hyvään kotiin <3

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa minua.