lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannus mökillä













Juhannusaattona saavuin tapani mukaan reilua tuntia muita myöhemmin perille. Nurmikko oli jo ajettu, ruoat ja muut tavarat kannettu sisään. Vauhdikas leikki koiran kanssa oli täydessä käynnissä, kun kaarsin pihaan hikisenä, mutta varsin tyytyväisenä. Reilun kympin lenkki oli takanapäin ja edessä mökkijuhannus.

Juhannusaattona otin iisisti, vaikka onnistuin kokkaillessani polttamaan sulakkeen. Jääkaappi, patteri, hellanlevy ja vedenkeitin eivät saa olla yhtäaikaa päällä vanhassa mökissä. Nyt tiedän.

Juhannusaattona en hermostunut, vaikka propun palaminen viivästyttikin ruokailua ja perunasalaatin perunat olivat tulikuumia siinä vaiheessa, kun savustettu nieriä oli jo syöntivalmis. Onneksi(?) rannassa kävi järkkykylmä tuuli. Perunat jäähtyivät hetkessä ja juhannusaaton päivällishetki oli pelastettu.

Juhannusaattona palelin. Tai olisin palellut, ellei laukusta laukusta olisi löytynyt toppatakkia ja villahuivia. En hetkeäkään häpeillyt käyttää niitä, kun iltahämy saapui.

Juhannusaattona saunoin pitkään vastapestyssä mökkisaunassa. Mieheni kanssa istuimme rinta rinnan, emmekä juuri puhuneet. Aina ei tarvitse. Joskus on enemmän kuin tarpeeksi, kun toinen istuu vieressä ja katselee saunan ikkunasta samaa auringonlaskumaisemaa <3

Juhannusaattona bongailimme vastarannoille syttyviä kokkoja ja kuuntelimme etäältä kuuluvaa juhlahumua. Oma kokkomme oli grillitulen kokoinen. Siinä oli hyvä paistaa makkarat. Kaikessa rauhassa jutustelun lomassa.

Juhannusaattona huutelin hyvät juhannukset mökkinaapureille, jotka melkoisten riemun(kauhun)kiljahdusten saattelemana kirmasivat mereen. Oli kuulemma lämpöistä kuin linnunmaito. Jälleen kerran. 

Juhannusaattona valvoin pitkälle yöhön. Siirryttyäni lopulta mökkiin lämmittelemään, mieheni jäi vielä koiran kanssa laiturille valvomaan sammuvaa tulta. Aikomukseni oli lukea, mutta jäinkin ikkunasta salaa seuraamaan heitä kahta. Siellä he istuivat ja katselivat merelle, koira nukahti syliin. 

Juhannusaattona luin pikkutunneille asti muiden jo nukkuessa. Kuulin tasaisen tuhinan, jonka rikkoi vain katolle putoilevat kävyt.

Juhannusaamuna heräsin aikaisin ja hipsin hiljaa aamuauringossa kylpevälle laiturille venyttelemään. Kävin melkoisen henkisen kamppailun itseni kanssa, mutta lopulta kuitenkin uskaltauduin asettumaan jumppamatolle ja hyväksymään sen tosiasian, että minä olen siellä vain käymässä, ne parin metrin päässä luikertelevat rantakäärmeet asuvat siellä. 

Juhannusaamun sää oli edelleen viileä, mutta huomasin, että tuoleja tuulensuojaksi asettelemalla pystyn rakentamaan itselleni kulmauksen, jossa aurinko ja lämpö hellivät ihoa. Varpaita palelsi, mutta senkin ongelman ratkaisi pari pässinpuskemia.

Juhannusaamuna pakkasimme kamat autoon ja suuntasimme takaisin kaupunkiin, koska juhannuksen osa kaksi on alkamassa. Odotettu auto kaartaa pihaan hetkenä minä hyvänsä...

Ihanaa juhannuspäivää sulle! 
Jos taiat jäivät tekemättä, uskon, että ensi yönä ehtii vielä :)





4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kaunis kiitos! Kuvat kertovat vain pienen osan todellisuudesta. Onneksi ne pysyvät muistoissa, vaikkeivat kameran rullalle ihan kaikessa kauneudessaan tallentuneetkaan :) Toivottavasti sinullakin oli kaunis juhannus!

      Poista
  2. Siis toi kuva kirjan kanssa kiinnitti huomion. Siinä on täydellinen tunnelma. Kuva välittää kaiken, mitä haluat sillä varmaan viestiä. Upeat värit, perspektiivi, kaikki. T. Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Maija! Täytyy myöntää, että tuossa yöllisessä lukuhetkessä oli monta asiaa kohdillaan. Oikeastaan yhtäkään en olisi muuttanut :)
      Oikein hyvää kesää Sinulle!

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa minua.