sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Hakusessa harmaa alue



Chocolate is the answer.
Who cares what the question is?

Jos olet perso makealle, etenkin suklaalle, ja haluat kunnon naurut, suosittelen avaamaan Pinterestin ja kirjoittamaan hakukohtaan sanat chocolate ja quotes.
Miten lohduttavalta tuntuukaan lukea kaikkia niitä lausahduksia. Joku ne on kirjoittanut, joku on siis kanssani samanmoinen!

Olen aina ollut suklaan vilpitön ystävä. Tummaa ja vaaleaa sekä kaikkea siltä väliltä. Olen elämäni aikana törmännyt vain yhteen suklaaseen, josta en pitänyt. Kenelle tulee mieleen sotkea appelsiini ja suklaa keskenään?! No joo, tiedän, että silläkin on syöjänsä ja onhan suklaaseen montaa muutakin jännää juttua yhdistelty.

Suklaan syöminen ei siis ole ongelma. Syömättä jättäminen on.

Aina viime päiviin asti olen ollut asian suhteen mustavalkoinen. Joko syön oikein urakalla tai sitten jätän suklaat ja muut karkit kokonaan. Jälkimmäisen vaihtoehdon onnistumisprosentti on kautta aikojen ollut suhteellisen pieni, joten olen tullut siihen tulokseen, että asialle on yritettävä tehdä jotakin. 

Mahtaisinko sittenkin onnistua löytämään sen harmaan alueen, josta olen kuullut puhuttavan? Onko mahdollista herkutella järkevällä tavalla, järkeviä määriä kerrallaan? Vai onko vanha kunnon karkkilakko mulle ainut vaihtoehto?

Sitä tässä nyt ajattelin lähteä selvittämään.

Olen suunnitellut kaiken melko tarkkaan. Tiedän, missä tilanteissa helpoiten sorrun herkkuihin. Tavoitteenani on huijata itseni niiden tilanteiden yli. Haastavimpia hetkiä varten kaapista löytyy mm. taateleita, makeitahan nekin ovat. Siihen "Varaa kaappiin pikkuporkkanoita ja napostele niitä" -ehdotukseen en kyllä vielä usko.

Tässä kun tätä mietin, hoksaan kerran onnistuneeni. Vahingossa, ilman varsinaista tarkoitusta. Reilut kymmenen vuotta sitten testasin kokeilumielessä Painonvartijat -systeemiä. Mitään ei tarvinnut kieltää itseltään. Tuli vain pitää huoli siitä, ettei sallittu pistemäärä ylity. Sain siis itse päättää, mitä syömällä pisteeni kerään. Kummasti sitä alkoi suosia terveellistä, järkevää ravintoa, kun tajusi, että puoli levyä suklaata vastaa koko päivän energiatarvetta... Silloin karkit jäivät kuin vahingossa ja sokerikoukku irtosi.

Jos olen kerran onnistunut, miksen siis toistekin?

Koska harmaa alue sallii järkevän herkuttelun, olen tehnyt suunnitelman herkkuhetkiäkin varten. Sillä hetkellä, kun suklaa ja suuni kohtaavat, ei tapahdu muuta. Keskityn vain ja ainoastaan suklaaseen. Ehkä koko levyä ei tarvitsekaan syödä yhdellä istumalla..?

Tiedätkö, mistä puhun?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa minua.