lauantai 11. maaliskuuta 2017

Mietteitä viikonlopun kynnyksellä



Tervehdys perjantai-illan suloisesta syleilystä! 

Viikonloppumme alkumetrit ovat olleet varsin rauhalliset. Me molemmat kotiuduimme töistä melko myöhään ja sen verran nälkäisinä, että päätimme hakea sushit ruoanlaiton sijaan. Muutenkaan emme ole turhia hötkyilleet, kuten kuvista näkyy :) 

Syödessämme päivittelin miehelleni, kuinka ihanaa onkaan, että on perjantai. Taisin huokaistakin syvään kuin painottaakseni, miten katkipoikki olinkaan ja kuinka kertakaikkisen pakottavaan tarpeeseen viikonloppu tuli. Siinä puhistessani heräsin kuitenkin miettimään, että taisin huokailla enemmänkin tottumuksesta kuin tilanteen pakosta. (Olenkohan tehnyt tätä jo pitkään..?) Oikeastaan minulla on takanani monella tapaa onnistunut viikko. En tarkoita, etteikö viikonloppu olisi tervetullut! En myöskään kiellä, ettenkö olisi viikon aikana törmannyt haasteisiin tai kiireen tuntuun. Olen, kuten joka viikko. Arkeeni mahtui kuitenkin paljon sellaista, joka toimi hyvänä vastapainona sille kaikelle ja auttoi jaksamaan.

Ensinnäkin olen nukkunut pitkiä öitä. Maanantai-iltana päätin antaa väsymykselle periksi huomattavasti normaalia aiemmin. Kello ei ollut vielä yhdeksääkään, kun mieheni tuli sammuttamaan makkarin valot ja otti kirjan kädestäni, itse olin jo unten mailla. Tiistaina, yhdeksän tunnin yöunien jälkeen, huomasin pohtivani, tällaistako on olla kunnolla hereillä. Tuntui, että silmätkin olivat enemmän auki kuin pitkiin aikoihin! Töiden jälkeiset päikkärit jäivät ottamatta, niille ei ollut tarvetta. Olo oli sen verran mukava, että menin samalla aikataululla kolme seuraavaakin iltaa :) Vaikka nautinkin leppoisista illoista, nautin pitkistä yöunista vielä enemmän. Ja hei, ainahan on perjantai, jolloin saa valvoa pidempään, jos siltä tuntuu ;)

Lisäksi lepoa ja liikuntaa on ollut sopivassa suhteessa. Kävelin työmatkat tätä aamua lukuunottamatta joka päivä. Säät ovat olleet enemmän kuin suosiolliset: pikkupakkasta aamuisin, aurinkokin on pilkistellyt. Parina iltapäivänä satoi, mutta kotiinpäin kulkiessa sekään ei haittaa.

Hyvään oloon vaikuttaa tietysti olennaisesti myös ravinto. Aivan liian suurta roolia ruokavaliossani näytellyt sokeri on jäämässä taka-alalle. Yritän vähentää turhaa valkoista sokeria ja sen positiiviset vaikutukset huomaa heti. Tällä en kuitenkaan hehkuta, enkä siitä kirjoita, vielä sen enempää. Teen sen vasta, kun voin oikeasti sanoa ottaneeni makeanhimosta yliotteen.



Että tällaista tänne tällä viikolla. Koiratyttönen sammahti jo, mies samoin. Vuorokausi on vaihtunut jo lauantaiksi, joten alkaa olla meikäläisenkin aika laittaa silmät kiinni. Huomenna saankin sitten nukkua pitkään! Tai saisin, mutta tuskin kuitenkaan nukun, varsinainen aamukukkuja kun olen. Sisäinen kello hoitaa herätyksen, apunaan ihanat, koko ajan valoisammat aamut <3 Saattaapi olla, että hilpaisen lenkille heti herättyäni ja nautin jo nyt jääkaapissa tekeytymässä olevan aamupalan vasta sen jälkeen. Aamupalasta ja muustakin lisää viikonlopun aikana.

Nyt 
hyvää yötä ja leppoisaa lauantaita!







2 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä ja itsensä kuuntelemiselta. En ymmärrä ihmisiä, jotka hokevat että pitäisi mennä aikaisemmin nukkumaan mutta kun ei malta. Minusta on parasta itsensä hoitamista köllähtää kirjan kanssa sänkyyn heti kun siltä tuntuu. Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Kyllä! Itseään ja tuntemuksiaan pitäisi kuunnella paljon enemmän. Eihän siinä tee kenellekään palvelusta, jos notkuu väsyneenä sohvalla ja yrittää pysyä hereillä! On vaan kahta väsyneempi myös seuraavana päivänä.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa minua.