lauantai 25. helmikuuta 2017

When you do what you love


Selailin tänään Pinterestiä etsien laiskotteluun liittyvää siteerausta, lainausta tai ajatelmaa. Sopivaa mietelausetta siitä, kuinka vain ollaan tekemättä mitään, nollataan ajatuksia, nukutaan päiväunia ja kerätään voimia tulevaan. Ajattelin kirjoittaa sen pohjalta postauksen, joka nitoisi yhteen tämän talviloman. Mikään siteeraus ei kuitenkaan tuntunut sopivalta. Lopulta tajusin. Enhän minä ole varsinaisesti laiskotellut juuri laisinkaan! Lähes koko ajan olen ollut menossa johonkin, tekemässä jotakin. Miten kummassa olo voi kuitenkin olla niin kevyt ja levännyt, energinenkin? 



Saadessaan tehdä sitä, mistä nauttii, ihminen voi hyvin ja lataa energiavarastoja. Sen sijaan, että olisin vain laiskotellut (siitäkin kyllä nautin toisinaan vallan vietävästi), olen saanut nähdä ja kokea asioita, jotka ovat hetkeksi irrottaneet minut sekä ajatukseni arjesta ja kiireestä.

Tahkolla jokainen aamu alkoi aikaisin. Puimme ystäväni kanssa heti herättyämme toppavaatteet pyjamien päälle ja suuntasimme koirien kanssa aamulenkille järven jäälle. Hienoja, kauniita hetkiä. Auringonnousua emme joka aamu nähneet, mutta lumi, pakkanen, koirien riemu ja ystävä olivat mukana päivittäin. 

Ladulla viettämäni tunnit tulen muistamaan pitkään. Niistä voit lukea enemmän täältä ja täältä. Hiihtämisessä on jotakin meditatiivista, kuten kävelyssäkin. Varsinkin, kun ladut kulkevat järven jäällä. Liikunta oli muutenkin iso osa lomaani, kirjoittelen siitä lisää ainakin toiseen blogiini.

Mökillä jokainen päivä päättyi yhteiseen illalliseen. Yhtenä iltana söimme ulkona, muina nautimme itse tehdyistä herkuista. Onnea on voida istua rennosti iltaa ystävien kanssa villasukat jalassa, jutella ja kippistellä kuohuvalla jälleen yhden onnistuneen lomapäivän kunniaksi. 


Lomalla suuren onnentunteen saa aikaan myös se, ettei nukkuminen aiheuta paineita. Itselläni on aina reissussa kirja mukana mm. tällaisia hetkiä varten. On ihanaa, kun ei tarvitse tuijottaa kelloa ja laskea tunteja herätyskellon soittoon vaan voi lukea juuri niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Jotenkin kumman lailla uni alkaa painaa silmää helpommin tällä tyylillä kuin paineen alla.

Kotiuduimme keskiviikkoiltana vain hetkeä ennen lumimyrskyn alkamista. Mikä onni, ettemme joutuneet ajamaan siinä säässä! Sen sijaan fiilistelimme home sweet home -tunnelmaa samalla, kun pesimme reissupyykkejä. Hyvin nukutun yön jälkeen pääsimme jälleen nauttimaan aamulenkistä lumisissa maisemissa.


Torstaiaamuna talvi ja kevät kohtasivat kodissamme. Heräsin tuttuun tyyliini aikaisin ja sytytin kynttilät. Aamun valo yllätti minut aikaisuudellaan! Siinä ne sitten olivat rinnakkain, aamuauringossa kylpevä parveke ja lyhdyssä palava kynttilä :) Tajusin samalla, miten lähellä alkaa olla aika, jolloin parvekepäikkärit ovat taas mahdollisia. Seuraavassa hetkessä olinkin jo siivoamassa kyseistä tilaa: kannoin kuusenoksat roskikseen, imuroin niistä irronneet neulaset (joita muuten löytyy vielä juhannuksenakin), siirsin torkkupeitot parvekkeella olevaan koriin ja vein joulukausivalot varastoon. 



Eilen aamulla olin keskustassa jo kahdeksan jälkeen. Kävin lenkillä rannassa ja ihastelin maisemia. Ilma tuntui tuulen takia todella kylmältä, mutta uskallan silti väittää tunteneeni auringon lämmön. Kävelin ja ihastelin heräilevää kaupunkia. Hengitin syvään.

Vasta iltapäivällä nukuin loman ensimmäiset päiväunet :) Voi että, miten maistuivatkin hyvältä!

Rentouttavaa viikonloppua sinulle!















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa minua.