sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Ihan pihalla


Mikä onni, että viikon ehdottomasti parhaat ulkoilusäät osuivat juuri viikonloppuun! Ulkoilma on jotain sellaista, johon olen tottunut lapsesta asti ja huomaan heti mm. unen laadussa, jos ulkoilen liian vähän. Siksi olenkin onnekas, kun voin liikkua työmatkat kävellen. Päivittäinen ulkoilu on siten varmistettu, vaikkei erillistä lenkkiä tulisikaan enää illalla tehtyä.

Kunpa ulkoilmaa voisi varastoida johonkin sielun sopukkaan! Varastot riittäisivät tämän viikonlopun ansioista monelle päivälle. Eilen tapasin ystävääni kaupungilla. Kävimme Teatterissa salaateilla ja Kappelissa teekupposilla, mutta ison osan ajasta kävelimme pitkin keskustan katuja. Sää oli kertakaikkiaan liian ihana pelkkään sisällä istumiseen! Kuinka kaunis Helsingin keskusta onkaan auringon laskiessa ja erilaisten valojen tullessa esiin!


Liekö unelma lähirannasta lähtevästä pitkästä luisteluretkestä jäädä haaveeksi tänäkin talvena... Tuo yllä oleva kuva kertoo tämän aamun tilanteen: röpelöisiä jäälauttoja ja avovettä. Kaunista, mutta ei vielä ainakaan luistelu-/hiihtokelpoista ;)

Pelkkä lyhyt aamulenkki ei tänä aurinkoaamuna riittänyt vaan otimme auton allemme ja ajoimme Sipoon koirametsään ensimmäistä kertaa. Hei koiranomistaja, oletko käynyt? Jos et, suosittelen lämpimästi tutustumaan! Mahtavaa luonnontilaista, välillä tiheääkin metsää, jossa koirat saavat luvalla juosta vapaina. Tapasimme parkkipaikalla erään äidin pienen poikansa ja koiransa kanssa. Koiriemme tutustuessa toisiinsa saimme heiltä vinkkejä, mihin suuntaan lähteä. Mitään viitoitettua reittiä metsässä ei ole, mutta varsinkin näin lumiseen aikaan eksymisen riski on melko pieni: seuraa vain lumeen painuneita polkuja. Ja jos eksyt niin ainakin sinulla on seuraa muista eksyneistä ;)






Metsässä rämpiminen oli erittäin tervetullutta vaihtelua! Sipoossa oli muuten yllättävän paljon lunta! Muutaman kymmenen metrin verran sain jopa kävellä hankikannoilla! Harvinaista herkkua nykypäivänä. Reitin varrella oli mukavasti mäkiä, joiden kiipeäminen sai sykkeet nousemaan. Polun päälle kaatuneet puut testasivat aitajuoksu(?)taitoja ja kunnon spurtti syntyi aina, kun koiralle heitetty keppi osui lähipuuhun. Vai onko sinusta mukava saada kunnon lumimäärä niskaan monta kertaa yhden lenkin aikana? ;)



Voi, miten me kaikki kolme nautimme! Maltoimme lähteä vasta, kun koiraa alkoi paleltaa ja keppi oli kaluttu lähes loppuun.





Ulkoilma ja kunnon kävelylenkki olivat saaneet aikaan sen, minkä aina: kunnon nälän. Mikäs sen sopivampi hetki, lempikahvila N'avetta kun sattui olemaan lähes kulman takana! Söimme palat suolaista piirakkaa ja joimme kupit kuumaa, samalla tuli terassikausikin avattua! Terassin kulmassa oleva avotuli ja lämpöiset vilti varmistivat sen, ettei ketään meistä ehtinyt alkaa paleltaa sillä välin, kun herkuttelimme ja vaihdoimme uusimmat kuulumiset N'avetan omistajan kanssa. Kävimme ennen lähtöä vielä tutustumassa uuteen kahvittelutilaan. Pihamaalla pitkään ollut, ennen työkaluvarastona toiminut huvimaja, oli sisustettu aivan ihanaksi! Porontaljoja, kynttilälyhtyjä... Kylmä siellä oli, lämmitys kun puuttui ainakin vielä täysin, mutta toppavaatteissa olisi tarjennut vallan mainiosti. Tiedämme siis, mistä löydämme itsemme seuraavan metsälenkin päätteeksi :)

Leppoisaa ja rentoa sunnuntaita! 
Olethan käynyt ulkoilemassa?
















2 kommenttia:

  1. Meille nuo Sipoon alueet ovat tuikituntemattomia, mutta varmasti on ihanat ulkoilumaastot. Voi ett, onkin ihanaa ajatella, että siellä odottavat ainakin jonkinasteiset talvikelit, kun tullaan takaisin. Tuo teidän koiruli on kyllä niiiiiin liikkiksen näköinen <3. Ihanaa viikkoa Suvi!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa viikkoa teille sinne lämpöön, Maarit <3 Täällä on kyllä lumet aika vähissä, mutta sen verran kuitenkin, että maisemaa voi valkoiseksi sanoa. Toivottavasti saadaan kunnon lumipeite siihen mennessä, kun palaatte!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa minua.