sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Järki ja tunteet jouluisessa ristiriidassa









Joululeivonnaisten tuoksu, glögikupponen, kaupunkien, kylien ja kotien jouluasut, kauneimmat joululaulut, salamyhkäiset kuiskailut, lahjapaperin rapina, hyasintin tuoksu. Nämä nousevat mieleeni ensimmäisenä, kun mietin, mistä joulutunnelmani koostuu.

Olen aina ollut, ja tulen toivottavasti aina olemaankin, vahvasti jouluihminen. Nautin lähes kaikesta jouluun liittyvästä. Joulukuussa pimeyskään ei haittaa, se kuuluu asiaan. Poltan kynttilöitä päivittäin ja annan ajatusteni pyöriä tulevassa juhlassa. 

Lapsuuden jouluihin liittyvät ne kaikkein rakkaimmat muistot. Valmistelimme joulua koko perheen voimin, siivosimme kodin lattiasta kattoon, leivoimme, teimme ruokia. Tietyt jouluvalmisteluperinteet ovat lähtöisin lapsuudestani ja kuljetan niitä rakkaudella mukanani edelleen. Esimerkiksi jouluaattoaamun puuronkeittohetkestä olette lukeneet useampaankin otteeseen :) Jotkut asiat kuuluvat jouluun, tuovat joulun tunnun. Se, mitä ne asiat kenenkin kohdalla ovat, onkin sitten eri juttu.

Viime keskiviikkona heräsin yhtäkkiä tajuamaan kalenterini olevan pullollaan yhtä sun toista lähes jouluaattoon asti. Eihän se minään yllätyksenä tullut, ihan itse olen jokaisen menon kalenteriini kirjannut. Yhdelle tärkeälle asialle en kuitenkaan ollut muistanut jättää tilaa. Joulu ei ole joulu ilman kunnon joulusiivousta! Siispä esitin miehelleni kysymyksen: Koska meillä siivotaan?! 

Vastaukseksi sain kaksi kysymystä. Toisessa mieheni pohti, miksi pitää siivota, kun olemme osan joulusta pois kotoa. Lisäksi hän halusi tietää, miksi siivoaminen pitää hoitaa kaiken muun kiireen keskellä, kun sen voi yhtä hyvin tehdä joulun jälkeen kaikessa rauhassa. 

Muistan järkeni yrittäneen työntää päähäni ehtotuksia siitä, että tuota voisi jopa miettiä. Yritykseksi jäi. Kaikki, mitä pystyin ajattelemaan, mahtui yhteen lauseeseen: JOULUNA KUULUU SIIVOTA! Ja kyllä, kantani tuli erittäin selväksi myös miehelleni monen perustelun kera. Siivousilta iskettiin kalentereihin ei niin kovin jouluisissa tunnelmissa.

Aloin kuitenkin miettiä asiaa. Mieheni kysymyksissä oli järkeä. Miksi kaiken kiireen keskellä on pakko siivota? Miksemme voi tehdä tavallista viikkosiivousta nyt ja suursiivousta sitten, kun siihen on hyvin aikaa? Siksi, että minun joulujeni yksi tärkeä palanen on joulusiivous. 

Tajutessani olleeni itsekäs lampsin valkoista lippua heilutellen mieheni luo tekemään uuden ehdotuksen. Mitä, jos minä siivoaisin kaikessa rauhassa lauantai-iltana sillä välin, kun mieheni on kavereineen katsomassa nyrkkeilyotteluita? Ehdotus otettiin aluksi hieman ihmetellen vastaan, mutta pienen keskustelun jälkeen mieheni ymmärsi lähtökohtani. Rauha oli laskeutunut. 

Kertoessani töissä tapahtuneesta yksi kollegani totesi neuvottelutaktiikassani olevan parantamisen varaa. Miksi yhteisestä joulusiivouksesta tuli yhtäkkiä vain minun projektini? Juuri siksi. Minun joulufiilikseni iso tekijä on siivous, mutten voi automaattisesti olettaa mieheni kohdalla olevan samoin. Hänelle joulu tulee ilman tuntikausien siivousurakkaa ja hikipisaroiden valumista. Minä kuitenkin haluan sen syystä tai toisesta vuosittain kokea. Tajusin jopa, etten haluaisi antaa joulusiivousta edes siivouspalvelun käsiin, haluan tehdä sen itse. Nämä syyt olin kertonut edellisiltana myös miehelleni. 

Täällä nyt sitten istun tyytyväisenä vastasiivotussa, puhtaalta tuoksuvassa kodissa. Kynttilät palavat, hyasintti tuoksuu, Michael Bublekin toteaa, että It´s beginning to look a lot like Christmas. Ja mikä parasta, meillä myös tuntuu joululta <3








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa minua.