sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Auringonpaistetta ja kynttilänvaloa






Heipparallaa, pitkästä aikaa!
Viikko on vierähtänyt melkoisella vauhdilla. Tuntuu, että juuri jossittelin ensimmäisen adventin parissa ja nyt vietetään jo toista! Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua, suurimmalta osin työrintamalla. Huikeita, ikimuistettavia juttuja, mutta kuitenkin sellaisia, joita en lähde sen enempää avaamaan täällä blogin puolella. Vapaa-aika onkin mennyt lähinnä lepäillessä, koska flunssa. Ärsyttävä pöpö iski meihin molempiin ja on ollut seuranamme reilun viikon. Luulin jo päässeeni siitä eroon, kunnes elohopea nousi kuumemittarissa yli normaalilämmön. Jään siis huomenna kotiin lepäilemään. Ottaa päähän niin vietävästi, illalle kun oli sovittuna kaikenlaista kivaa. No, terveys menee kaiken edelle, kuten rakas mieheni tuossa totesi.

Onneksi pääsin kuitenkin vielä aamupäivällä nauttimaan aurinkoisesta ulkoilmasta. Teimme kolmisin pikku kävelylenkin Herttoniemen siirtolapuutarhassa. Voi niitä pikkumökkejä kuurankukkien koristelemine ikkunoineen! Harmittelin tosin omaa ajattelemattomuuttani; kuka pöhkö jättää kameran kotiin?! Totesin kuitenkin, että ehkä hyvä niin. Kuumetta olisi varmasti hurjasti enemmän, jos olisin kuljeskellut ympäriinsä paljan käsin. Sen verran hyytävältä pakkasen ja viiman yhdistelmä tuntui.



Sen sijaan, että aurinko olisi käynyt vain näyttäytymässä, se helli meitä paisteellaan vuodenajalle hyvin epätyypilliseen tapaan monta tuntia. Otin siis kotiin palattuamme kameran esille ja napsin muutaman kuvan pikkuhyasinteista ja tuosta ehkä maailman söpöimmästä jouluruususta, joka kuulemma vähitellen nostaa jokaisen pienen kukkavartensa valoa kohti. Jouluruusu toi mieleeni muiston reilun vuoden takaa: ostin edellisen sellaisen samana päivänä, kun rakas kummityttömme ja hänen veljensä syntyivät. Uskon, että kukka muistuttaa minua tuosta tärkeästä hetkestä koko elämäni ajan <3 Ehkä sitten vanhana mummona vien aikuiselle kummitytölleni ja hänen veljelleen jouluisin juuri tuollaiset kukat :)







Iltapäivällä paistoin peltillisen joulutorttuja, kun anoppini kävi kylässä. Vaihdoimme kuulumiset kahvikupposten ääressä ja suunnittelimme jo kesää!



Koiramurumme on ottanut rennosti, tänäänkin. Itse taidan pötkötellä huomisen tuossa vieressä. 

Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella ollaan terveinä ja pääsette juhlistamaan huomista itsenäisyyspäivän aattoa minunkin puolestani. Kyllä minäkin glögikupposen lämmitän juhlan kunniaksi, se on varma :)



















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa minua.