sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Joulunajan jossittelua




Jos pitkästä aikaa nukkuu kunnon yöunet. Seitsemän auvoisaa tuntia ilman ainuttakaan heräämistä. Jos aamulla ensimmäisenä alkaa hymyilyttää, kun mieleen palaa monta hauskaa hetkeä edellisillan pikkujouluista. 

Jos lopulta nousee sängystä, ottaa voitaikinan sulamaan ja paistaa joulutorttuja aamupalaksi. Jos syötyään päättää mennä takaisin peiton alle nukkuakseen vielä reilun tunnin ajan.



Jos pukee iltapäivällä lämpimästi päälleen ja suuntaa perinteiselle viikonlopun kahvi- ja teekupposelle Villa Nokkoseen, missä kaikenlaiset uudet jouluihanuudet täyttävät hyllyt. Jos ulkona oleviin kransseihin on satanut hippusen verran kevyttä pakkaslunta. 



Jos kotiin palattuaan ripustaa ensimmäistä kertaa elämässään paperitähden omaan ikkunaansa. Jos kietoo pikkuriikkiset valot sypressin ympärille ja vie sen parvekkeen pöydälle valaisemaan yhdessä kynttilöiden kanssa. Jos juuri samalla hetkellä alkaa sataa hiljalleen lunta.

Jos iltapalan jälkeen avaa Netflixin ja katsoo kauan odotetusta Gilmoren tytöt -sarjasta ensimmäisen jatko-osan. Sen talvisen, jouluisenkin. Jos koko puolitoistatuntisen ajan koira kuorsaa kainalossa.

Jos kaikki tämä mahtuu yhteen päivään, voiko ensimmäistä adventtiaan kutsua muuksi kuin tunnelmalliseksi?







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa minua.