lauantai 8. lokakuuta 2016

Aamuhämärässä



Leppoisaa lauantaihuomenta!

Eräät täällä vielä koisivat umpiunessa toisten jo touhutessa blogi- ja muiden juttujen parissa :) Tilanne oli toinen vielä reilu tunti sitten. Koiramurusellemme on nimittäin syntynyt aivan uusi aamurutiini: välittömästi, kun minä tai mieheni osoitamme jonkinlaisia heräämisen merkkejä, Suppari riemastuu. Alkaa sen päiväinen pussailumaraton ja ralli ympäri sänkyä. Sellainen "Ai kiva, oot hereillä, oothan?!, Nyt lähdetään ulos, eikö vaan? Voidaan myös leikkiä, tsekkaa näitä leluja!" -tyylinen show.

Arkipäivinä se on yleensä mieheni, joka hoitaa koiramme aamulenkitykset, lukuunottamatta keskiviikkoa, kun itselläni on myöhäisempi aamu. Tällä viikolla Suppari on kuitenkin ollut sitä mieltä, että lenkittäjän on oltava meitsi ja kellon mielellään kuusi, enintään seitsemän, kun lähdetään. Mikään pikkulenkki ei tule kysymykseenkään vaan mehän kierrämme rannat ja metsäpolut ennen kuin tyttö on sitä mieltä, että voisi palata kotiin. Jatkamaan unia, toisin kuin eräät... ;)


Rakastan meidän aamulenkkejämme. Ehkä kiitos suht aikaisten nukkumaanmenoaikataulujeni, minulle ei ole mikään ongelma nousta aikaisin, vetää ulkohousuja ja lämmintä takkia päälle, pipoa päähän ja lähteä nauttimaan aamuhämärästä, -pimeästä oikeastaan. Kaikkialla on hiljaista, vain syksylle periksi antaneet lehdet rapisevat jalkojen alla. Kylmä tuuli yrittää, muttei saa palelemaan. Voiko olla parempaa?

Tiedostan toki, että tällaiset kuulaat syysaamut, joista olemme saaneet nauttia, ovat harvinaisuuksia. Kohta alkavat viistoon piiskaavat sateet, jotka saavat jopa koiran kääntymään kannoillaan suhteellisen äkkiä. Säkkipimeä aamu ja märkä ulkoilma eivät enää houkutakaan samaan tapaan, ei koiraa, eikä ihmistä. Mutta se on sitten ja nyt on nyt. Mennään päivä ja sää kerrallaan!


Ei pelkästään kuulas syysaamu, se on kuulkaas myös lauantai! Ja se tarkoittaa sitä, että minullakin on mahdollisuus palata lenkin jälkeen vielä hetkeksi peiton alle lämmittelemään, ehkä nukahtaakin vielä. Suppari on kyllä varautunut jo siihenkin mehdollisuuteen, ettei nukuta vaan leikitään. Tai ehkä tuo oranssi riekaleiksi revitty muovikapistus onkin kainalossa vain unileluna... As if! ;)

Iloista viikonloppua!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa minua.