tiistai 5. heinäkuuta 2016

Tulipahan juostua!

"On kesän kuumin päivä, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja sä päätät ex tempore juosta puolimaratonin?!" ihmetteli mieheni ja minä naurahdin. 
"Älä naura, totta joka sana!"
Niin kyllä oli...

Sain viime perjantai-iltana idean: mitä, jos ajaisimme aamupäivällä lempikahvilaamme, Cafe N'avettaan Sipooseen, ja juoksisin sieltä kotiin? Reittioppaan mukaan matkaa kertyisi pikkasen rapiat 20 kilometriä. Hurja matka, muttei mahdoton, olinhan kuitenkin keväällä juossut kokonaista YHDEN yli 10 kilometrin lenkin. 

Hieman siinä pohdimme, että noinkohan kannattaa. Tiesin kuitenkin jo lähteväni yrittämään. Olen varustettu sellaisella luonteella, että jos idea on päähän pätkähtänyt ja ilmoille heitetty, ottaa perääntyminen liian koville. Ja hei, tiesin, että noin 10 kilometrin jälkeen pääsisin hyppäämään metroon ja siitä bussilla kotiin, jos paha paikka tulisi. Ja kävellä voisin aina! Asia päätetty siis!


Lähdön hetkellä vielä hymyilytti ja vähän jännittikin :) Hymyilytti kyllä kotiin päästessänikin, mutta siihen väliin jäävän 25 kilometrin aikana mietin kyllä pari kertaa, että mistä näitä ideoita oikein kumpuaa. Päätin, että seuraavalla kerralla valitsen hieman viileämmän juoksusään. Toisaalta, voit vain kuvitella, miten ihanalta tuntui, kun 14 kilometrin kohdalla odotti tankkauspiste: mieheni oli tullut pillimehun ja vesipullon kanssa varmistamaan, että olen edelleen tolkuissani ;) Olinhan minä, ja äärettömän iloinen tutun hahmon nähdessäni <3


Kunnon nestetankkaus ja pieni hetki auringolta varjossa puun alla. Etkä muuten usko, mikä osui silmääni, kun kävelin varjoon!


Neliapila! Juoman, pikku tauon ja onnenapilan jälkeen lähdin hyvillä mielin jatkamaan, vaikka jalkoja painoikin jo melkoisesti. Onneksi edessä oli reitin kaunein osuus, kun pääsin juoksemaan Marjaniemen rantaa. 

Loppumatkasta oli pakko antaa sen verran periksi, että kävelin ylämäet. Juoksuasento alkoi olla jo sen verran kumara, että tiesin kävelyn olevan fiksumpi vaihtoehto. Hurjan ylpeä olin silti itsestäni, kun lopulta kaarsin kotipihaan. Ja olen edelleen :)

Lähdenkö uudelleen? Kyllä!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa minua.