perjantai 29. heinäkuuta 2016

Haikeuden hippusia ja Kallion kauneutta

Minulla on onni saada viettää pitkä kesäloma. En siis valita, vaikka toteankin, että haikeat ajatukset loman loppumisesta alkavat eksyä ajatuksiin näinä päivinä. Toki ennen töiden alkua edessä on vielä yhtä sun toista kivaa: huomiset sukujuhlat mökillä, matka vanhempieni ja sukulaisten luo maalle sekä pitkä viikonloppu Pärnussa. Kotona ei siis juuri tule muuta kuin käännyttyä loppuloman päivinä. Se ei kuitenkaan haittaa, koska tänä kesänä, jos joskus, olen saanut nauttia kotona olemisesta. Keväällä tekemämme päätös "citylomasta" osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Kroatian lisäksi olemme olleet muutaman päivän mökillä, muuten kesäloma"matkailu" on sijoittunut Helsinkiin.



Eilen valloitimme osan Kalliosta, Alppilasta ja Töölönrannasta, paikoista, joissa ei ollut tullut käytyä pitkään aikaan. Uskoisitko, että ylin kuva on kiireisen Helsinginkadun varrelta? :) En ollut koskaan ennen huomannut moista, vaikka olen joskus noilla huudeilla asunutkin! Nyt pysähdyimme oikein ihastelemaan putousta, kun aamulenkkimme alkoi Sörnäisten metroasemalta, kulki pitkin Hesaria, jonka kuuluisat kuppilat alkoivat jo täyttyä asiakkaista, kohti Linnanmäkeä. Arvasimme kyllä, että Lintsin portit eivät aukene koirille, mutta kiipesimme kuitenkin mäelle ihastelemaan maisemia, kuuntelemaan riemun(=kauhun)kiljahduksia ja nauttimaan auringosta.





Töölönlahden rannalla, lähellä Linnunlaulun huvilaa olevaan kahvilaan poikkesimme myöhäiselle aamiaiselle. Valitsin itselleni Tropiikin hedelmät -nimisen smoothien mustikkaisen sijaan. Vaihtelu virkistää, totean nimimerkillä "Mustikoita lähes joka aterialla". Mieheni söi palan lohipiirakkaa ja yhdessä tuhosimme siivun porkkanakakkua, parasta ever! Kakku hupeni sellaista vauhtia, että kuvakin jäi ottamatta ;) Kahvilan terassilta oli mukava seurata suppailijoita, joita meni edestakaisin Töölönlahdella. Itse olen kokeillut lajia vain kerran, samaisessa paikassa, mutta asiaan tulee todennäköisesti muutos ensi viikolla Pärnussa...
Erikseen haluan vielä mainita kahvilan wc-tilojen seinät. Voiko upeampia enää ollakaan?! Kunpa tiilet saisivat aina olla juuri tuollaisia kuin ovat! Oman aikansa näköisiä, elämää nähneitä, röpöisiä ja ihanan epätäydellisiä. 




Töölönlahti tuli aikoinaan kierrettyä kerran, jos toisenkin. Nyt, kun olen asunut jo pitkään muualla, näin sen kauneuden taas ihan eri tavalla. Kaikkeen tottuu, mutta onneksi aika tekee siinäkin tehtävänsä, että liian tutuksi tulleen voi joskus taas nähdä ihan uusin silmin. 

Näiden syvällisten ajatusten saattelemana siirryn nyt keittiön puolelle ja puuron keittoon ;) 

Toivotan sulle oikein hyvää alkavaa viikonloppua!






 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa minua.