maanantai 4. huhtikuuta 2016

Miten tässä nyt näin kävi? Tarinaa matoista

Kuten viime postaukseni lopussa lupailin, saimme lopultakin aikaiseksi kääräistä olo- ja vierashuoneen karvalankamatot rullalle ja viedä ne pesulaan. Vaikka mattoja imuroidaan pari kertaa viikossa, on kunnon pesu silloin tällöin välttämätön. Toinen matoista on suht uusi, parivuotias. Toinen on ollut käytössä kuutisen vuotta ja se on pesty vain kerran... Kääk! Kuinka paljon matoissa on pölyä..? Nyt tilanteeseen saadaan muutos! Tosin hieman toisenlainen kuin kuvittelimme...

Soitin läheiseen pesulaan ja he lupasivat ottaa matot heti vastaan. Mietimme matkalla tulevan pesulalaskun suuruutta, koska olen aina silloin tällöin haaveillut vaaleammasta olohuoneen matosta. Kannattaako pesusta maksaa, jos kohta ostaakin uuden? Päädyimme kuitenkin siihen ratkaisuun, että nykyinen matto on oikein hyvä. Siitä ei huomaa, jos eräs koiraneiti kävelee joskus hieman kuraisilla tassuilla peremmälle asti tai syö saamansa herkun toisinaan (aina, jokaikinen kerta) matolla. Lisäksi matto sopii muuhun sisustukseen aika kivasti. 



Tai siis sopi. Ei sovi enää. Matto on nykyään roskiksessa. Mitä tapahtui?!

Kannoimme matot pesulaan, sen uudemman ja halvemman version ensin. Pesulan setä huomasi heti maton reunoissa olevat kanttaukset. Ne ovat kuulemma lähes välttämättömät pesun kannalta, muuten matto lähtee helposti purkautumaan. 

Ja sitten se vanhempi... Ja kalliimpi. Juu ei, oli samaisen sedän kommentti lähes välittömästi. "Taitaa olla 5-6 vuotta vanha matto. Noita ei valmisteta enää ja tässä syy." Sitten hän kiinnitti huomiomme maton alapuolelle ja reunoihin. Miten me olimme onnistuneet olemaan huomaamatta?! Reunat olivat revenneet paikoittain ja pohjakankaan liimaukset olivat pettäneet monesta kohtaa. Saimme kuulla, ettei mattoa voi pestä ja että kuivasta liimasta nousee huoneilmaan liimapölyä. Pesemättä jättämätöntä mattoakaan ei siis kannattaisi enää viedä takaisin kotiin. Setä suositteli ottamaan yhteyttä maton myyjään, ihan tuollaiseen kuntoon matto ei saisi mennä. 

Ensin meillä oli kaksi karvalankamattoa, yhtäkkiä enää yksi :( Molempia harmitti, mutta varsinkin miestäni, hän kun ei koskaan ollut uuden ostamisen kannalla. Nyt se on kuitenkin edessä. Menee varmasti tovi ennen kuin löydämme mieleisemme. Uusi karvalankainen vaiko allergiaystävällisempi? Turvallisesti tumma vai rohkenemmeko vaalentaa? Vinkkejä otetaan vastaan :)

Onneksi me molemmat tykätään meidän lattiasta. Sitä saadaan nyt sattuneesta syystä tuijotella vähän suuremmalla alueella!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa minua.