lauantai 9. huhtikuuta 2016

Intervallitreeni fiiliksen mukaan

Voi, miten iloitsenkaan siitä, että pystyn taas juoksemaan! Allergiaoireet ovat ainakin tällä hetkellä hyvin aisoissa (koputan puuta), joten pystyn vetämään spurtteja korkeillakin sykkeillä. Sooo happy!

Kävimme eilen illalla mieheni kanssa puolen tunnin kevyellä hölköttelylenkillä sateen jälkeisessä happirikkaassa säässä. Tänä aamuna juoksin vähän eri tyylillä. Juoksulenkkien kestoa, syketasoa ym. kannattaa vaihdella, jos haluaa kehittyä juoksijana. Ja kukapa juoksija ei haluaisi ;)

Ensimmäiset noin kaksi kilometriä juoksin sellaisella vauhdilla, joka tuntui hyvältä juuri sillä hetkellä. Jätin sykemittarinkin kotiin, halusin juosta fiiliksen mukaan. Kun kroppa tuntui lämpimältä ja juoksu kulki muutenkin hyvin, vaihdoin intervallitreeniin. En ottanut aikaa, annoin kropan määrätä. 

Vedin kunnon spurttia lähes maksimivauhdilla siihen asti, kunnes tuntui, etten jaksa enää askeltakaan. Sen jälkeen kävelyä niin kauan, että sykkeet olivat taas rauhoittuneet. Ja ei muuta kuin uuteen vauhtiin! Tätä toistin neljä kertaa. Viimeisen ylämäen alla ajattelin, etten jaksa enää yhtään juoksuaskelta, joten vauhtiin vaan, koska periksi ei anneta! Mieluummin hyytyminen puolessa välissä kuin ei yritystä ollenkaan! Voi sitä fiilistä, kun jaksoinkin mäen päälle asti! 

Siitä sitten viimeiset pari sataa metriä ihan kevyttä hölköttelyä. Kiersin vielä metsäpolun kautta, koska sen parempaa juoksualustaa ei ole.





 

Kotona peilistä katsoi punaposkinen, hikinen, itseensä hyvin tyytyväinen nainen :) Joskus hyvä fiilis voi olla niin pienestä kiinni. 

Reipasta lauantaita!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa minua.