perjantai 14. heinäkuuta 2017

Kesätyylillä





En pessyt tänään yhden yhtäkään ikkunaa, vaikka viivästytin mökille lähtöä (onneksi vain omaani) vuorokaudella tehdäkseni sen. Nostin jo eilen pesuaineen, lastan sun muut tykötarpeet valmiiksi parvekkeelle odottamaan homman aloittamista. Siinä ne olivat seuranani, kun nautin lämmöstä ja paisteesta koko armaan päivän.

Imuri on edelleen kaapissa, mikä tarkoittaa, että viikkosiivous jäi tekemättä. Sen sijaan lopettelin keskeneräisen kirjan ja aloitin toisen. Saldona noin kolmesataa luettua sivua. 

Tekemättä jäi myös kauppareissu, joten suunnittelemani kesäisen monipuolinen lounas just for me vaihtui lautaselliseen spagettia. Kyllä, pelkkää spagettia.

Vaatehuoneen siivouksen korvasivat pitkät päikkärit suht hiilaripitoisen lounaani jälkeen.

Lenkille kuitenkin lähdin ihan suunnitelmien mukaan. Vain reitti muuttui. Ja matkan pituuskin hieman. Perinteisen kympin juoksulenkkini sijaan annoin lenkkareideni johdattaa minut lähikaupalle ostamaan mansikoita ja kirsikoita. Ja ehkä myös yhden jäätelön.

To do -listalta löytyy vielä yksi kohta, pakkaaminen. Sitä en aio skipata. Aamulla hyppään fillarin selkään ja liityn mökkiläisten seuraan. Renkaatkin täytyy käydä pumppaamassa täyteen ilmaa. Vai voisikohan sen jättää myöhemmäksi... ;)

Rentoa kesäperjantaita, ihanat!









perjantai 7. heinäkuuta 2017

Parvekkeen uusi ilme



Lasitetulla parvekkeellamme on polyrottinkinen sohvaryhmä, joka täyttää tänä kesänä jo kahdeksan vuotta. Kaluston rungot ovat vielä ihan hyvässä kunnossa, mutta tyynyt, ja varsinkin niiden päälliset, ovat parhaat päivänsä nähneet. Edellisessä kodissamme sohvaryhmä oli ympäri vuoden osittain taivasalla. Vesi- ja lumisateet, pakkaset, auringonpaiste, ahkera käyttö, ne kaikki jättävät luonnollisesti jälkensä kankaaseen, vaikka se laadukasta olisikin.

Yritimme jo viime kesänä löytää sohvaan uusia, sopivia tyynyjä ja niille päällisiä, mutta tuloksetta. Kaikissa käymissämme huonekaluliikkeissä todettiin, ettei omiamme vastaavia myydä erikseen. Nettietsintä tuotti saman lopputuloksen. Annoimme siis asian olla ja tyydyimme edelleen vain pesemään kankaita. Koimme, ettei ole mitään järkeä ostaa koko kalustoa uutena, kun vain tyynyt päällisineen kaipaavat päivitystä.

Tuolloin tyynyjen uusimisen syy oli oikeastaan pelkästään esteettinen. Pari kuukautta sitten kiinnitin kuitenkin huomiota tyynyistä irtoavaan epämiellyttävään hajuun. Tilannetta ei yhtään parantanut se, että joka kerta sohvalle istahtaessani aloin aivastella. Päätin, että pesen tyynynpäälliset vielä kerran kunnolla ja jos tilanne ei helpota, ne saavat lähtöpassit. 

Sopivan sadepäivän sattuessa kohdallemme päätin aloittaa pesuoperaation. Avasin ensimmäisen tyynyliinan ja suljin sen samantien. Sisätyynyjen päällikangas oli täysin hapertunut, eivätkä pehmusteetkaan olleet enää ihan voimissaan... Virttyneet päälliset ja täysin käyttökelvoton, ehkä jo epäterveellinenkin, sisus, siinä on tarpeeksi syitä uusimiselle.



Seuraavana sadepäivänä mittasimme tyynyt ja lähdimme kangasliikkeeseen katsomaan, löytäisimmekö tarpeisiimme sopivaa kangasta ja mahdollisesti myös ompelupalvelua. Säänkestäviä, helposti puhdistettavia, mukavalta tuntuvia kankaita löytyi useita ja yksi niistä oli heti meidän molempien mieleen. Ystävällinen asiakaspalvelija alkoi oitis laskea hinta-arviota ostoksellemme. Myönnettävä on, että lähdimme liikkeestä lopulta melko hämmentyneinä ulos: viisi selkänojatyynyä, niiden päälliset sekä istuintyynyjen päälliset ompeluineen olisivat maksaneet yli tuhat euroa. Paljon enemmän kuin mitä olimme valmiita maksamaan. Tottakai ymmärrän, että laadukas kangas on hintavaa, eikä ompelutyökään ilmaista ole, mutta kustannukset olivat silti paljon olettamaamme suuremmat.

Tajusimme, että kesäalennusmyyntien alettua kokonainen uusi kalusto tulisi todennäköisesti teetettyjä tyynyjä halvemmaksi. Tämä vaihtoehto soti kuitenkin ajatusmaailmaamme vastaan. Harmittaisi ostaa uudet rungot, kun vanhat ovat vielä täysin käyttökelpoiset. Ajoimme siitä huolimatta katsomaan, missä hinnoissa kalustot nykyään ovat. Ihastuimme yhteen kokonaisuuteen, hyvin paljon nykyisemme kaltaiseen. Harkitsimme jo sen ostamista, kun mieheni sattui ohimennen kysymään myyjältä, olisiko pelkkiä tyynynpäällisiä saatavilla. Niitä oli! Tilaamalla saisimme vanhaan kalustoomme uudet vastaavat tilalle! Emme harmaita, kuten olimme toivoneet, mutta sopivan väriset kuitenkin. Päätöstä ei tarvinnut kauaa miettiä. Sopivien sisätyynyjen löytämisen vaikeutta päätimme murehtia myöhemmin...

Vajaata viikkoa myöhemmin saimme viestin, jonka mukaan päälliset olivat noudettavissa. Kävelimme niiden kanssa lähimpään irtotyynyjä myyvään liikkeeseen mukanamme uskomaton tuuri: löysimme välittömästi sopivan kokoiset sisätyynyt. Koko kokonaisuuden hinnaksi muodostui lopulta noin 250 euroa.








Kestää hetken tottua parvekkeen huomattavasti vaaleampaan ilmeeseen, vaikka pidänkin siitä jo nyt. Uusien päällisten pitäisi kuulemma olla helposti puhdistettavia ja likaa hylkiviä. Se jää nähtäväksi. Vaaleat kankaat ja koira kun eivät välttämättä ole paras yhdistelmä. Mieheni ehti jo todeta, että onneksemme emme kumpikaan ole kovia punaviinin kuluttajia. Mutta kuten edeltäjänsäkin, ovat nämäkin tarkoitettu elämistä varten. Näille tyynynpäällisille ovat hyvin tervetulleita niin erikokoiset tassut kuin takapuoletkin!

Mukavaa alkavaa viikonloppua sinulle!













maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kirjoita ne muistiin





Mihin se aika oikein vierähtää?

Lomaa on kulunut jo useampi viikko. Kuitenkin tuntuu kuin olisin ihan vasta sulkenut työpaikan oven takanani, katsahtanut pilvetöntä taivasta vasten liehuvaa siniristilippua ja huokaissut pitkään: "Tästä se alkaa.". Mutta mitä on tapahtunut sen ja nykyhetken välissä? 

Vähän kuin sattumalta aloin loman alussa kirjoittaa kalenteriin muutaman sanan päivän tapahtumista. Loman ensimmäiset päivät sisälsivät hetkiä, jotka tulevat vaikuttamaan elämäämme toivottavasti vielä vuosienkin kuluttua. Kalenteri löysi paikan yöpöydältäni ja siihen se jäi. Jokainen päivä on saanut riveilleen jotakin. 

Loma, kuten elämä yleensäkin, on pienissä hetkissä. Juuri niitä olen merkinnyt muistiin. Hyvään oloon ja onnellisuuteen, onnistuneeseen lomaan, ei välttämättä tarvita matkoja kaukomaille, suuria juhlia tai valtavia elämänmullistuksia, koska 

onni löytyy pitkistä yöunista.
Onni asuu aurinkoisessa aamussa, joka kurkistaa mökin ikkunasta.
Onnea ovat kannustavat sanat: "Tietty luen <3"
Onnea on ystävän kanssa jaettu ex tempore -teehetki.
Onni on ensimmäisessä kypsyneessä metsämansikassa.
Onni on sateen jälkeisessä sinitaivaassa. 
Onnea ovat tassunjäljet rantahiekassa.
Onni löytyy lukuvuoroaan odottavien kirjojen muodostamasta pinosta.
Onnea on yöttömässä yössä kohoava sämpylätaikina.
Onni on naurussa, joka tuntuu vatsassa asti.
Onni on lähirannan auringonlaskussa.
Onni on jokaisessa hetkessä rakkaiden kanssa.
Onnea on myös oma aika. 
Onnea on.

Onni on jokaisessa päivässä, kunhan vain katsoo tarkkaan. Kirjoitathan muistettavien asioiden lisäksi ylös myös ne, koska niillä, jos joillakin on merkitystä, kun loman päätyttyä alat miettiä, mihin ne päivät oikein katosivat. 





lauantai 1. heinäkuuta 2017

Voi tylsyyden tylsyys! Vai ihanuus?




Jo muutaman päivän ajan olen kiinnittänyt huomiota sen lähestymiseen. Sen tunteen, jota ensin ärtymykseksi ja pahantuulisuudeksikin kuvittelin. Eilen se lopulta rantautui perille asti ja näytti todelliset kasvonsa. Tunne, jota en ollut edes tunnistaa. Tervetuloa tylsyys!

Paljon kirjoitetaan siitä, kuinka lapsen elämää, varsinkaan lomaa, ei saisi ahtaa liian täyteen ohjelmaa. Tutkimusten mukaan luovuuden kehityksen kannalta on tärkeää, että lapsi tylsistyy silloin tällöin. Kun ei ole mitään tekemistä, on keksittävä jotain itse. 

Koen, että tylsistymisestä on tietyllä tavalla hyötyä meille aikuisillekin. Tai no, itselleni ainakin. Kun lopultakin on tylsää, pysähdyn. Kuuntelen ääntä, joka parhaiten kertoo, mitä minulle kuuluu. Mikä minua juuri nyt kiinnostaa, mikä tuntuu hyvältä, mikä ei. Mitä on se tekeminen, jolla mieluiten kukistan nakertavan tylsyyden?

Nykyään minua kuitenkin tylsistyttää varsin harvoin. "Mulla ei oo mitään tekemistä!" -hetket, jotka vielä muutama vuosi sitten säännöllisen epäsäännöllisesti imaisivat syövereihinsä, eivät nykypäivänä pääse edes alkamaan. Kiitos tästä kuuluu isosti sosiaaliselle medialle. Jos ei jotain tekemistä niin ainakin selaamista löytyy aina: uusimmat päivitykset Facebookissa, Instagramin feedit, Pinterestin ihana maailma jne. 

Harvinaisuutensa vuoksi tylsyyttä saattaa olla vaikea tunnistaa. Itse ainakin laitan tuon epämiellyttävän olotilan lähes automaattisesti ärtymyksen piikkiin. Kun olen huonolla tuulella, yritän poikkeuksetta keksiä jotain tekemistä. Liian usein se tekeminen löytyy to do -listalta, siltä, jolle on koottu kaikki tekemättömät, ei aina niin houkuttelevatkin, työt. Toki niitäkin on mukavampi tehdä lomalla, kun sille on kerrankin kunnolla aikaa. Mutta mitä, jos siinä tilanteessa ei lähtisikään ajatuksiaan pakoon? Ei kiiruhtaisi kukistamaan kylpyhuoneessa odottavaa pyykkivuorta tai metsästämään nurkissa juoksevia villakoiria? Mitä, jos kysyisikin itseltään, mitä oikeasti haluan tehdä?



Eilisen päivän torjuinkin sitten tylsyyttä miettimällä, millä haluan tylsyyttä torjua! ;) Törmäsin aika mielenkiintoisiinkin ajatuksiin. Huomasin esimerkiksi olevani ärynyt itselleni muutamasta jutusta, jotka innostavat ja motivoivat minua, antavat valtavasti energiaa ja tuovat hyvää mieltä, mutta joiden suhteen olen antanut periksi aivan liian aikaisin. Siinä sitten muina naisina aloin koota itselleni listaa asioista, jotka päätin tehdä. Hih, niinpä! Taas yksi to do -lista oli valmistumassa. Laskin kynän kädestäni ja etsin laatikosta vanhan muistikirjani. Sen, johon aikoinaan kokosin itseäni motivoivia lausahduksia. Lukaisin ne läpi ja päätin, että pystyn, koska haluan. Ja jos en pysty, ei sekään haittaa. Otan ainakin askeleita oikeilla poluilla. Tärkeintä, että teen sitä, mikä tuntuu mieluisimmalta, kun siihen lomalla on mahdollisuus. Sen jälkeen olikin paljon mukavampi lähteä kukistamaan sitä pyykkivuorta ;)

Ja ne jutut, jotka jäävät tekemättä tylsyyden tunteen kadottua, nostavat ehkä päätään uudelleen vastaavassa tilanteessa,tai sitten eivät. Molempi parempi. Minä muutun, sama sallittakoon niille.

Lopuksi tekisi mieleni toivottaa kaikille tylsää viikonloppua, mutta jääköön se :)
Sen sijaan toivon iloisia alkavan heinäkuun päiviä!










lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannus mökillä













Juhannusaattona saavuin tapani mukaan reilua tuntia muita myöhemmin perille. Nurmikko oli jo ajettu, ruoat ja muut tavarat kannettu sisään. Vauhdikas leikki koiran kanssa oli täydessä käynnissä, kun kaarsin pihaan hikisenä, mutta varsin tyytyväisenä. Reilun kympin lenkki oli takanapäin ja edessä mökkijuhannus.

Juhannusaattona otin iisisti, vaikka onnistuin kokkaillessani polttamaan sulakkeen. Jääkaappi, patteri, hellanlevy ja vedenkeitin eivät saa olla yhtäaikaa päällä vanhassa mökissä. Nyt tiedän.

Juhannusaattona en hermostunut, vaikka propun palaminen viivästyttikin ruokailua ja perunasalaatin perunat olivat tulikuumia siinä vaiheessa, kun savustettu nieriä oli jo syöntivalmis. Onneksi(?) rannassa kävi järkkykylmä tuuli. Perunat jäähtyivät hetkessä ja juhannusaaton päivällishetki oli pelastettu.

Juhannusaattona palelin. Tai olisin palellut, ellei laukusta laukusta olisi löytynyt toppatakkia ja villahuivia. En hetkeäkään häpeillyt käyttää niitä, kun iltahämy saapui.

Juhannusaattona saunoin pitkään vastapestyssä mökkisaunassa. Mieheni kanssa istuimme rinta rinnan, emmekä juuri puhuneet. Aina ei tarvitse. Joskus on enemmän kuin tarpeeksi, kun toinen istuu vieressä ja katselee saunan ikkunasta samaa auringonlaskumaisemaa <3

Juhannusaattona bongailimme vastarannoille syttyviä kokkoja ja kuuntelimme etäältä kuuluvaa juhlahumua. Oma kokkomme oli grillitulen kokoinen. Siinä oli hyvä paistaa makkarat. Kaikessa rauhassa jutustelun lomassa.

Juhannusaattona huutelin hyvät juhannukset mökkinaapureille, jotka melkoisten riemun(kauhun)kiljahdusten saattelemana kirmasivat mereen. Oli kuulemma lämpöistä kuin linnunmaito. Jälleen kerran. 

Juhannusaattona valvoin pitkälle yöhön. Siirryttyäni lopulta mökkiin lämmittelemään, mieheni jäi vielä koiran kanssa laiturille valvomaan sammuvaa tulta. Aikomukseni oli lukea, mutta jäinkin ikkunasta salaa seuraamaan heitä kahta. Siellä he istuivat ja katselivat merelle, koira nukahti syliin. 

Juhannusaattona luin pikkutunneille asti muiden jo nukkuessa. Kuulin tasaisen tuhinan, jonka rikkoi vain katolle putoilevat kävyt.

Juhannusaamuna heräsin aikaisin ja hipsin hiljaa aamuauringossa kylpevälle laiturille venyttelemään. Kävin melkoisen henkisen kamppailun itseni kanssa, mutta lopulta kuitenkin uskaltauduin asettumaan jumppamatolle ja hyväksymään sen tosiasian, että minä olen siellä vain käymässä, ne parin metrin päässä luikertelevat rantakäärmeet asuvat siellä. 

Juhannusaamun sää oli edelleen viileä, mutta huomasin, että tuoleja tuulensuojaksi asettelemalla pystyn rakentamaan itselleni kulmauksen, jossa aurinko ja lämpö hellivät ihoa. Varpaita palelsi, mutta senkin ongelman ratkaisi pari pässinpuskemia.

Juhannusaamuna pakkasimme kamat autoon ja suuntasimme takaisin kaupunkiin, koska juhannuksen osa kaksi on alkamassa. Odotettu auto kaartaa pihaan hetkenä minä hyvänsä...

Ihanaa juhannuspäivää sulle! 
Jos taiat jäivät tekemättä, uskon, että ensi yönä ehtii vielä :)





sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Raparperiaikaa





"Äidin kasvimaalla, raparperin alla...". Siellä muuten on lähes takuuvarmasti aina sammakoita, varsinkin hellepäivänä ja joskus myös sadesäällä. Tiedän sen siitä, että lapsuudessani kotipihallamme kasvoi komea raparperipuska. Mitään kovin lämpöisiä muistoja sammakon koti kultainen ei minussa herätä, olen aina inhonnut niitä kurnuttajia. Raparperi sen sijaan on yksi kesäisistä lempiherkuistani.

Kiisseliä, hilloa, piirakkaa, you name it. Monenlaisilla raparperiherkuilla äiti ja mummut meitä lapsina hellivät. Muistan, kuinka serkkuni kanssa kilpailimme, kumpi ehtii putsaamaan mummun raparperipiirakataikinan loput kulhosta :) 

Joka vuosi alkukesällä päätän istuttaa kesäpaikkamme tontin reunaan raparperin ja joka kesä unohdan sen yhtä varmasti. Vain muistaakseni asian jälleen seuraavana vuonna. Josko seuraavalla mökkireissulla sitten. Olisi kiva, kun varsia olisi ihan omasta takaa. Tosin yllätyin iloisesti löytäessäni niitä lähikaupan vihannesosastolta. Olin jo päättänyt leipoa sadepäivän kunniaksi korvapuusteja, mutta punavihreät kaunottaret nähdessäni muutin mieleni. Raparperipiirakkaa sen olla pitää!

Tein piirakkapohjan ohjeella, johon sopivat mielestäni monet erilaiset täytteet. Ohje on helppo kuin mikä, eikä sen valmistaminen vie kauaa aikaa. Kielen se kyllä vie mennessään ;) Hyvältä maistuvan pohjan lisäksi tämän ohjeen jujuna ovat pienet määrät taikinaa, jotka lisätään piirakan päälle ihan viimeisenä ja jotka paistuvat uunissa kivan rapeiksi. Näin sen teet:


RAPARPERIPIIRAKKA

200g margariinia
1,5dl sokeria
3dl jauhoja
1 muna
0,75dl maitoa
1tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
raparperia pilkottuna

 Sulata rasva ja sekoita sokerin kanssa.
Lisää jauhot vähitellen. Huom! Älä lisää leivinjauhetta jauhojen joukkoon.
Ota sivuun kahvikupillinen taikinaa.
Lisää jäljelle jääneen taikinan joukkoon muna, maito, leivinjauhe ja vaniljasokeri.
Levitä taikina (pyöreään) piirakkavuokaan.
Laita päälle raparperikuutiot.
Lisää lopuksi kahvikupissa oleva taikina raparperien päälle.
Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.

Monissa raparperipiirakkaohjeissa käsketään keittää raparperinpalat sokerivedessä, jotta ne eivät ole liian happamia. Mietin tätä itsekin, mutta päädyin lopulta vain sirottelemaan vähäsen sokeria palojen päälle. Se riitti vallan hyvin. Raparperi saa, ja sen kuuluu, maistua vähän happamalta.

Herkkua!







perjantai 9. kesäkuuta 2017

Pikavauhtia lomamoodiin





Ei Rooma, ei New York, ei Cavtatkaan vaan tänä vuonna Tampere!

Totesin jo vuosia sitten, että minulle toimivin tapa siirtää itseni loma-asetuksille on pakata laukku, ottaa ja lähteä. Irtautua heti loman alettua totutuista kuvioista ja maisemista, siitä tutusta arjesta, niin ihanaa kuin se onkin. Ei siis ole sattumaa, että viime vuosina tekemäni kesälomareissut ovat lähes täysin ajoittuneet alkukesään. Suvivirren viimeisten sointujen päätyttyä on ajatuksilla ollut välittömästi uusi kohde. 

Tänä vuonna veljeni yllärisynttärijuhlat sanelivat kohteen sijainnin. Ei tarvittu passia, ei lentokonetta, ei tuntikausien selailua matkatoimistojen nettisivuilla. Tarvittiin vain yksi parituntinen autossa. Paljaat varpaat, huoltsikan eväät, liian lujalla soiva musiikki. Lomamood odotti niinkin lähellä kuin Tampereella!

Synttärisankarin yllättäminen onnistui sataprosenttisesti! Vietimme kivan lauantaipäivän kauniissa järvimaisemissa. Muu porukka juhli pikkutunneille asti, me ajoimme nukkumaan vähän rauhallisempaan paikkaan. Vanhuuttako vain vaiko loppukevään kiireiden aiheuttamaa väsymystä? Siitä voimme keskustella ;)


Arjesta muistutti sunnuntaiaamuna enää vain aikainen heräämisaika. Sisäinen kello oli jo kuuden aikaan sitä mieltä, että rise and shine, ja hyvä niin. Mikäs oli noustessa ja lähtiessä aamulenkille, kun aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja ajatuksiin hiipi säännöllisin väliajoin kolme sanaa: MULLA ON LOMA. 





Vietimme koko päivän ulkona. Taisin ihan pikkasen rakastua Tampereeseen. Kävelimme ympäriinsä, juttelimme hyvin ei-suomalaiseen tyyliin vieraiden ihmisten kanssa, istuimme kahviloissa, söimme torikojulounaan. Mihinkään ei ollut kiire, mitään ei tarvinnut tehdä. Jopa suunnittelemani shoppailukierros jäi odotettua lyhyemmäksi ja rahaa kului tasan nolla euroa. Kuka malttaa kiertää kauppoja, kun ulkona odottavat kesä ja rakkaat?


Herätyskelloa ei tarvittu maanantaiaamunakaan. Maltoin hädin tuskin nukkua koko yönä! Yksi odotetuimmista päivistä oli aluillaan. Siitä lisää täällä blogissakin, kunhan asiat varmistuvat ja aikataulut selviävät. Vinkkinä kuitenkin, että siihen liittyy neljä tassua ja pikkiriikkinen hännänpää <3

Aurinkoista viikonloppua!