maanantai 22. toukokuuta 2017

Oikeasti kestävä leikkokukka






Luonnonkukkien aika on alkanut! Tuntuu siltä, että maisema muuttuu päivittäin. Vielä muutama viikko sitten iloittiin ensimmäisistä leskenlehdistä. Onko joku muukin sitä mieltä, että valkovuokkoja on tänä vuonna normaalia enemmän? Vai odotinko niitä vain tavallista innokkaammin? Sinivuokot, voikukat... Kielojen ja lupiinienkin lehdet ovat jo isoja. 

Rakastan kevättä!

Luonnonkukat ovat mielestäni kauneimmillaan luonnossa. Haluan antaa niiden kukoistaa siellä, minne ne kuuluvat ja missä ne pärjäävät parhaiten. Kerään toki joka kesä pari kimppua mökkiterassin pöydälle heinäkuussa, kun pelloilla ja ojien varsilla kasvavien kaunokaisten määrää ei jaksa edes laskea :)

Kesälläkin vietetään kuitenkin monia juhlia, joihin eivät luonnonkukat ehdi tai syystä tahi toisesta sovi. Niitä, tai ihan tavallisia päiviä, koristamaan voin suositella valkoista kaunokaista, afrikantähdikkiä. Tämä leikkokukka on minulle ihan uusi tuttavuus, joka tuli vastaan aivan sattumalta. Olimme nimittäin kolmisin miehen ja koiran kanssa kaupungilla lauantaikävelyllä reilu kuukausi sitten. Aurinko paistoi ja keväinen Bulevardi oli kauneimmillaan. Ihmisiä oli liikkeellä valtavasti, kaikkien kasvoilla paistoi hymy kilpaa auringon kanssa. Meidänkin, kunnes koiralle tuli tarve hoitaa asiansa keskelle Bulevardin jalkakäytävää... Hymyilimme siinä sitten vienosti ohikulkijoille ja totesimme, ettei kummallakaan ole minkäänlaista pussia mukanaan. Miten amatöörimäistä toimintaa pitkäaikaisilta koiranomistajilta!

Neuvokkaana tyttönä lampsin lähimpään liikehuoneistoon, joka sattui olemaan kukkakauppa. Lupasin tulla ostamaan jotakin, jos saisin ensin käyttööni yhden pienen pussin. Syynkin selitin siinä kaikkien asiakkaiden läsnäollessa. Not my best moment, vaikka kaikella lailla luonnollinen olikin. Sain hymyn, useammakin, sekä pusseja kaksin kappalein. 

Pidin lupaukseni ja kävelin päivän päätteeksi kyseisen kaupan kautta. Pyysin jotakin, joka kestäisi maljakossa kauan uskomatta itsekään saavani sellaista. Toisin kävi. Afrikantähdikki teki sen, mihin en ole uskonut muiden kuin silkkisten leikkokukkien pystyvän: se kukki kauniina maljakossa yli neljä viikkoa! Vaihdoin vain vettä kerran viikossa ja leikkasin uudet imupinnat.

Kyseistä kimppua en tullut kuvanneeksi, yllä olevat kuvat ovat kimpusta, jonka hain heitettyäni hyvästit ensimmäiselle. Nämä nykyiset ovat olleet maljakossa nyt puolitoista viikkoa. Edellisen kimpun kukat olivat huomattavasti näitä pidempiä, valitsin tällä kertaa lyhyemmät versiot, jotta pystyin laittamaan kimpun ruokapöydän päälle. 

Take a break and smell the flowers. 

Kaunista viikkoa!

















sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Aurinkoinen, ahkera äitienpäivä



Lämpöiset onnittelut kaikille äideille, omalleni eritoten. Toivottavasti päivänne on ollut täynnä pieniä ja suuria onnenhetkiä <3

Minä onnitteluhalailin äitini ja mummuni jo eilen, kun vietimme Raumalla siskoni valmistujaisia. Ajoimme illalla takaisin Helsinkiin ja tämän päivän vietimme anopin ja mieheni veljien kanssa kesäpaikallamme. Tarkoituksenamme oli juhlistaa anopin äitiyttä sekä mieheni syntymäpäivää samalla, kun rennosti teemme vähän kevättöitä. 

Aurinkoinen, lämpenevä sää, hyvä seura ja rento fiilis saivat aikaan sen, että koko piha on nyt valmis ottamaan kesän vastaan. Jos totta puhutaan, se ei ollut lainkaan tarkoituksemme! Olimme liikkeellä sillä asenteella, että vähän tänään, paremmalla aikaa loput. Ehkä juuri siksi tekemisestä puuttui pakonomaisuus ja homma sujui, ei ehkä ihan kuten leikki, mutta kuitenkin ilman hampaiden kiristelyä tai väsähtäneitä huokailuja. Pidimme huolen siitä, että taukoja oli tarpeeksi. Kukin vuorollaan istahti pressun päälle tai terassin portaalle sulkemaan silmät ja nauttimaan auringosta. Koiramurusemme käytti nämä hetket hyväkseen haastamalla keppileikkiin tai istahtamalla syliin. Lopun aikaa hän tietysti vahti, että hommat tulee kunnolla tehtyä ;)

Monen tunnin puutarhatöiden jälkeen ranta on siisti ja piha haravoitu. Suurta terassia reunustavalta kukkamaalta löytyi pieniä pionin alkuja ja vaikka mitä muuta suloista. Onhan niiden nyt ihan eri ottaa kevätsateet ja lämmittävät auringonsäteet vastaan, kun eivät enää piilottele kuivuneiden lehtien alla!




Päivän päätteeksi kilistimme päivänsankareiden kunniaksi ja söimme maukasta aurajuustopastaa. Kakkukahvijälkkärin jälkeen kaikki haukottelivat sen verran leveästi (koira nukkui sylissäni jo umpiunessa), että katsoimme parhaaksi pakata autot ja suunnata takaisin kaupunkiin, vaikka kesäpaikan auringonlasku kovasti houkuttikin. Ehtiihän noita katsella, kesä kun on vasta edessäpäin <3

Mietin juuri, että ehkä jo seuraavalla mökkireissulla vien kesäkukat mukanani ja istuttelen ne terasseille kauniisiin ruukkuihin. Jokohan silloin tarkenisi istua rannassa ilman toppatakkia... ;)


Lempeää alkavaa viikkoa sinulle!








torstai 4. toukokuuta 2017

Onnenpotkuja iholla



Se oli yksi tavallinen tiistai. Tai ei oikeastaan tavallinen, onneksi. Se oli yksi sellainen tiistai, kun kaikki tuntui kaatuvan päälle. Murehdin keskeneräisiä töitä, väärinymmärrettyjä sanoja, riittämättömyyden tunnetta. 

Silloin se otti ja kilahti. Sähköposti nimittäin. " Osallistuit taannoin At Maria´s -blogissa Lifen kanssa yhteistyössä järjestettyyn Body & Soul -tuotteiden arvontaan. Onnekseni voin ilmoittaa, että olet voittanut..."

Voi sitä ilahtumisen määrää! Hetkeksi ajatukset siirtyivät pois ahdistavaa-osastosta ja nautiskelin Onnettaren suosikki -asemastani ;)

Vaikka kotoa löytyy jos jonkinlaista purkkia ja purnukkaa niin nämä kaunokaiset ovat kyllä erittäin tervetullut lisä valikoimaan. Vai mitä mieltä olette ensinnäkin pakkausten ulkonäöstä? Itse tykkään tosi paljon. Tyylikkään yksinkertaiset. Myös tuotteiden nimissä käytetty leikkimielisyys miellyttää.


Tärkeämpää kuin ulkonäkö tai nimet konsanaan, on tietysti sisältö. Silläkin nämä tuotteet voivat ylpeillä. "Make the Moist of it" Shower Cream Sensitiven ainesosat ovat 98% luonnollisia ja 100% vegaanisia. Tuote on suunniteltu erityisesti kuivalle ja herkälle iholle, eikä se sisällä hajusteita.

Sensitive Body Cream "Smooth the Way" sisältää E-vitamiinia ja aloe veraa, jotka kosteuttavat ihoa. Arganöljy, manteliöljy ja auringonkukkaöljy hoitavat puolestaan ihon ravitsemispuolen. Tämäkään tuote ei sisällä hajusteita ja se sopii hyvin kuivalle ja herkälle iholle.



Tuotteet kotiin saatuani tein ensimmäiseksi sen, minkä tajusin tekeväni aina uuteen tuotteeseen tutustuessani: avasin korkin ja nuuhkaisin. Ravistin purkkia ja yritin uudestaan. Ei tuoksua. Vasta siinä vaiheessa hoksasin tuotteiden olevan hajusteettomia. Suihkussa huomasin jääväni kaipaamaan suihkuvoiteen aikaansaamaa tuoksuelämystä, siihen kun on niin tottunut. Jos kuitenkin pitää valita tuoksun tai puhtaiden raaka-aineiden ja iholle hyvää tekevien ominaisuuksien väliltä, ei päätöksenteko ole vaikeaa. Suihkuvoide tuntui hyvältä ja iholle jäi puhdas olo. 

Vartalovoide teki sen, minkä nimellään lupasi; Smooth the Way. Iho tuntui jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen pehmeämmältä. Voide levittyi helposti ja imeytyi nopeasti. Sopii siis myös niihin tilanteisiin, kun aikataulut ovat tiukat ja suihkun jälkeen on pakko pukeutua lähes välittömästi.

Kävin tutustumassa Lifen sivuilla muihinkin Body & Soul -sarjan tuotteisiin. Sieltä löytyy vaikka mitä mielenkiintoista ja houkuttavaa. Ajattelin kokeilla ainakin "Rub it in" vartalonkuorintavoidetta, se täydentäisi hyvin tämän uuden ihonhoitosarjani. Kyseisestä tuotteesta löytyy muuten tuoksukin :)

Käyhän sinäkin kurkkaamassa, voin lämpimästi suositella.








lauantai 29. huhtikuuta 2017

Vappunysät




Perinteet kunniaan ja vapuksi orvokit parvekkeelle! 

En muista, minä vuonna kyseisen perinteen aloitin ja tuliko siitä perinne tarkoituksella vai vaivihkaa, mutta joka tapauksessa olen jo vuosia istuttanut parvekeorvokit viimeistään vappuaattona. Silloin on kevät astunut virallisesti kotiimme. 

Kävin viikko sitten läheisessä puutarhamyymälässä toteamassa orvokkien olevan melkoisissa hinnoissa. Tarjolla oli myös pelargonioita (nyt jo!), mun ehdottomia lemppareita ja lähes ainoita, jotka kestävät etelänpuoleisella lasitetulla parvekkeella myös ne kesän kuumimmat päivät. Olin valmis skippaamaan orvokkikauden ja tuomaan kotiin kaikkein hempeimmän vaaleanpunaiset yksilöt, mutta asiantuntijat olivat sitä mieltä, että säät ovat pelargonioille edelleen liian kylmät. Ai jaa?!? Sä meinaat?!?

Eli kyllä, tästä tulee se postaus, jossa minäkin sorrun kauhistelemaan vallitsevaa säätä. En valita, koska säille ei voi mitään, mutta päivittelen. Yllä olevat kuvat sen kertovat: vappuaaton aatto, maa on valkoinen, taivaalta sataa kaikkia olomuotoja. 



Toissapäivänä tilanne oli toinen. Löysin Tokmannilta sattumalta huikean orvokkitarjouksen: seitsemän pikkuruista tainta viidellä eurolla! Nuppuja ei ollut nimeksikään, kukinnoista puhumattakaan, mutta uskoin, että hellä hoiva, hyvä kasvualusta ja ah, niin ihanasti lämmittänyt aurinko tekisivät ihmeitä, ja vappuna parvekkeellamme loistaisivat orvokit kaikissa sinisen sävyissä.

- Ai nuo nysät, vai? kysäisi mieheni, kun vihellellen siirsin taimia istutusastioihin ja mietin samalla, näkysivätköhän ne kohta myös asuntomyyntisivuilla. Tiesin nimittäin, että rakkaan naapurimme kotia kuvattaisiin seuraavana päivänä myyntiä varten. Josko vaikka jossakin ilmakuvassa tai vastaavassa vilahtaisivat...

Ehkä vilahtavatkin, mutta ihme on, jos tuosta sen enempää heräilevät. Näyttävät nimittäin melkoisen masentuneilta juuri nyt. Pari tuntia sitten olin vielä sitä mieltä, ettei satava lumiaines voi mitenkään jäädä maahan, kun alla on niin lämpimiä päiviä. Kyllä se kuulkaa voi. Eikä pelkästään maahan vaan myös parvekkeen kaiteille ja ikkunalaudoille! Ei ole totta! Mahtoiko koko talvena naapuritalon ikkunalautoja koristaa noin komea lumipeite kuin juuri nyt? Ja lisää tulee! 

Eihän tässä voi enää muuta kuin nauraa, lämmittää saunan ja etsiytyä torkkupeiton lämpöön lauantai-illan viettoon. Kynttilät palavat jo. Ystäväni pohti jopa Blossan lämmittämistä, tuli on kuulemma takassa. Vappubrunssin päähinevaihtoehdoksi mietimme tonttulakkia. Huumorilla selviää, tästäkin. Ja vahvalla uskolla meteorologien ammattitaitoon: ylihuomenna lämpiää!

Iloista vappua, ystävät!







sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Hakusessa harmaa alue



Chocolate is the answer.
Who cares what the question is?

Jos olet perso makealle, etenkin suklaalle, ja haluat kunnon naurut, suosittelen avaamaan Pinterestin ja kirjoittamaan hakukohtaan sanat chocolate ja quotes.
Miten lohduttavalta tuntuukaan lukea kaikkia niitä lausahduksia. Joku ne on kirjoittanut, joku on siis kanssani samanmoinen!

Olen aina ollut suklaan vilpitön ystävä. Tummaa ja vaaleaa sekä kaikkea siltä väliltä. Olen elämäni aikana törmännyt vain yhteen suklaaseen, josta en pitänyt. Kenelle tulee mieleen sotkea appelsiini ja suklaa keskenään?! No joo, tiedän, että silläkin on syöjänsä ja onhan suklaaseen montaa muutakin jännää juttua yhdistelty.

Suklaan syöminen ei siis ole ongelma. Syömättä jättäminen on.

Aina viime päiviin asti olen ollut asian suhteen mustavalkoinen. Joko syön oikein urakalla tai sitten jätän suklaat ja muut karkit kokonaan. Jälkimmäisen vaihtoehdon onnistumisprosentti on kautta aikojen ollut suhteellisen pieni, joten olen tullut siihen tulokseen, että asialle on yritettävä tehdä jotakin. 

Mahtaisinko sittenkin onnistua löytämään sen harmaan alueen, josta olen kuullut puhuttavan? Onko mahdollista herkutella järkevällä tavalla, järkeviä määriä kerrallaan? Vai onko vanha kunnon karkkilakko mulle ainut vaihtoehto?

Sitä tässä nyt ajattelin lähteä selvittämään.

Olen suunnitellut kaiken melko tarkkaan. Tiedän, missä tilanteissa helpoiten sorrun herkkuihin. Tavoitteenani on huijata itseni niiden tilanteiden yli. Haastavimpia hetkiä varten kaapista löytyy mm. taateleita, makeitahan nekin ovat. Siihen "Varaa kaappiin pikkuporkkanoita ja napostele niitä" -ehdotukseen en kyllä vielä usko.

Tässä kun tätä mietin, hoksaan kerran onnistuneeni. Vahingossa, ilman varsinaista tarkoitusta. Reilut kymmenen vuotta sitten testasin kokeilumielessä Painonvartijat -systeemiä. Mitään ei tarvinnut kieltää itseltään. Tuli vain pitää huoli siitä, ettei sallittu pistemäärä ylity. Sain siis itse päättää, mitä syömällä pisteeni kerään. Kummasti sitä alkoi suosia terveellistä, järkevää ravintoa, kun tajusi, että puoli levyä suklaata vastaa koko päivän energiatarvetta... Silloin karkit jäivät kuin vahingossa ja sokerikoukku irtosi.

Jos olen kerran onnistunut, miksen siis toistekin?

Koska harmaa alue sallii järkevän herkuttelun, olen tehnyt suunnitelman herkkuhetkiäkin varten. Sillä hetkellä, kun suklaa ja suuni kohtaavat, ei tapahdu muuta. Keskityn vain ja ainoastaan suklaaseen. Ehkä koko levyä ei tarvitsekaan syödä yhdellä istumalla..?

Tiedätkö, mistä puhun?



perjantai 21. huhtikuuta 2017

Yllättävän hyvä smoothie


Sitä, mitä kaapista löytyy -reseptillä tein tämän aamuisen smoothien. 

Somea selatessa huomaa erilaisten terveellisten ruokien ja välipalojen valtaavan alaa koko ajan enemmän. Se on upea juttu. Ei ole turhaa miettiä, mitä suustaan alas laittaa ja millaisia vaikutuksia, hetkellisiä ja pidempiaikaisiakin, sillä on. Itsekin pyrin syömään pääosin terveellisesti, toki notkahduksiakin tapahtuu. 

Smoothie on kiva lisä aamiaiseen. Varsinkin viikonloppu- ja keskiviikkoaamuisin, kun on normaalia enemmän aikaa, tykkään väsätä chia-vanukkaan kylkeen terveellisen juoman. 

Joskus tulee kuitenkin aamuja, ettei kaapeista löydy juuri mitään. Avokadot, lehtikaalit, inkiväärit ja muut herkut, joista yleensa smoothieni kokoan, odottavat vielä ostajaansa kaupassa, joten jos ja kun smoothien haluan, pitää se koota kaapeista löytyvistä raaka-aineista. 

Tänään ei haitannut, vaikka appelsiini oli parhaat päivänsä nähnyt, se toimi mehuksi puristettuna loistavasti. Rucolat, jotka eivät päässeet eiliseen salaattiin, toivat vihreän värin ja rauta-annoksen mukaan sekoitukseen. Mietin, että granny smith -omenat, jotka ovat kuuluisia kirpeydestään, saattavat maistua muuten aika lempeässä juomassa liikaa, mutta ei. Smoothiesta tuli todella kivan makuinen, vaikka itse sanonkin, ja hyvin yksinkertaisilla raaka-aineilla.

Mitä kaapista löytyi -smoothie

banaani, mielellään kypsä
granny smith -omena
pari kourallista rucolaa
yhden nahistuneen ;) appelsiinin mehu
vajaan desin verran vettä
ripaus kanelia
kaksi taatelia

Palastele omena, banaani ja taateli. Laita ne muiden ainesten kanssa tehosekoittimeen ja anna sekoittua kuohkeaksi. 
Nam!

Mitä tästä opimme?
Hyvää ja terveellistä voi halutessaan saada melko vaatimattomista aineksista ja pienellä vaivalla :)

Herkullista alkavaa viikonloppua!



tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pääsiäis- ja muita kuulumisia





Kuuntelin eilen sekä tätini että anoppini pohdintaa siitä, miten pääsiäinen on muuttunut vuosikymmenten varrella. Siinä, missä ennen oltiin pyhät visusti kotona vain perheen parissa lähes hiljaisuuden vallitessa, vietetään nykyisin melko riehakkaitakin pääsiäisiä. Enää ei kavereiden luona vierailu ole kiellettyä vaan yksi jos toinenkin käyttää pitkän viikonlopun mahdollisuudet matkustamalla sukuloimaan tai juuri ystävien luo. Suurillakin kauppakeskuksilla on lupa pitää ovensa auki, joten enää ei ole välttämätöntä seistä kiirastorstaina kilometrien mittaisissa ruokakauppojen kassajonoissa vaan ruoka- ja kaikkia muitakin varastoja voi käydä täydentämässä minä päivänä tahansa.

Oma pääsiäiseni sujui rauhallisissa merkeissä. Matkasin pitkäperjantaiaamuna lapsuudenkotiini maaseudun rauhaan. Vietin siellä ihanan rennon paripäiväisen vanhempieni, veljeni, siskoni ja siskon miehen kanssa. Ulkoilimme, vaihdoimme kuulumisia, herkuttelimme ja nautimme yhdessäolosta. Lauantai-illan kruunasi rakennustalkoot. Suomi 100 -vuoden kunniaksi lanseerattu kampanja Miljoona pönttöä sai pönttönsä nro 1 139 230 ja 1 139 256, kun rekisteröimme äitini kanssa nikkaroimamme pöntöt. Kiitos, isä, kun etsit ja sahasit meille mökkitarpeet ja kiitos, äiti, rakennusseurasta. Mökeissä tulee asumaan onnellisia perheitä <3 



Vaikka sää ehti jo muutaman päivän ajan olla hyvin keväinen, oli pääsiäisen ilmanala kaikkea muuta. Lunta taisi paikoin olla enemmän kuin taakse jäänenä talvena kertaakaan! Tuuli oli navakka ja auringonpaistetta saattoi seurata melkoinen lumimyräkkä. Lähdimme siitä huolimatta eilen aamulla käymään mökillä. Ilman kunnon toppavaatetusta meren rantaan ei olisi ollut mitään asiaa, vaikka mökkiä siivotessa ja pihan risuja raivatessa mukavan lämmin tulikin. Ja arvatkaapa mitä? Myös mökkipihan pihlaja sai pöntön kylkeensä, kun saimme lopultakin aikaiseksi kiinnittää muutama vuosi sitten saamamme tupaantuliaislahjan sen kylkeen. Pönttö on vielä rekisteröimättä, se pitää muistaa!



Meri oli lopultakin auki, vain aivan rannassa uiskenteli pieni jäämurskalautta. Kunpa kesäpaikan kevään etenemistä pääsisi seuraamaan useammin. Tämä aika vuodesta on aina niin kiireistä, ettei mökkireissulle meinaa millään löytyä sopivaa saumaa. Lähtiessämme päätimme kuitenkin jälleen kerran, että suuntamme kesäpaikan rauhaan vaikka jonakin arki-iltana nyt, kun illatkin alkavat olla valoisia jo melko pitkään. Kaipaan haravointia, kukkamaiden kuopsutusta, rannassa istumista, meren äänen mukanaan tuomaa rauhaa. Rauhoittumista ylipäätään.

Siitä tulikin mieleen kiittää teitä lukijoita lähettämistänne viesteistä ja kyselyistä koskien reilun parin viikon mittaista hiljaiseloa blogissa. Elämä tuo välillä eteen ajanjaksoja, joiden keskellä vain rämmitään eteenpäin luottaen vahvasti siihen, että jossakin vaiheessa helpottaa ja rauhoittuu. Niinä hetkinä on pakko priorisoida ja antaa itselleen lupa luopua hetkeksi jostakin, hoitaa vain se välttämätön. Energiaa blogipostauksille ei siis oikein ole riittänyt, mutta aiheita olen napsinut mukaani sieltä täältä. Tulette siis kuulemaan minusta taas vähän useammin. Kiitos vielä, että olet siellä <3

Mukavaa tiistai-iltaa :)